Viikon kootut.

Edellinen viikko oli hiljainen, niin blogin puolella kuin muutenkin. Olen aivan tarkoituksella hidastanut tahtia, hiljentänyt elämääni, sillä juuri nyt sille tuntuu olevan tarvetta.


Eikä kyse tarvitse olla mistään vakavasta. Joskus vain tuntuu siltä, että tahtia pitää hidastaa, karsia pois ylimääräistä. Joskus tuntuu parhaimmalta kulkea hieman sumussa, elää vain päivä ja hetki kerrallaan, antaa elämän soljua eteenpäin omalla painollaan.


Minä olen siis pysähtynyt aivan tarkoituksella. Olen hidastanut tahtia myös lenkeilläni, vaikka en aina muutenkaan hikilenkkiä ole vetänyt. Mutta nyt olen pysähdellyt enemmän, nauttinut syksyn tuoksuista, ihaillut luontoa, joka tarjoaa niin paljon nautittavaa. Kunhan vain katsoo välillä ympärilleen, pysähtyykin.


Aina ei tarvitse odottaa loppuupalamista tai suurta kriisiä, jotta ymmärtäisi hellittää. Itse asiassa niitä ei kannattaisi koskaan odottaa. Tärkeämpää olisi kuunnella itseään, kysyä, mitä minä tarvitsen ja kaipaan juuri nyt. Pitää pysähtyä kuuntelemaan omaa kroppaa, sillä joskus se tarvitsee hieman lempeämpää viikkoa, lepoa, rauhallista venyttelyä. Ja kroppaakin enemmän pitäisi pysähtyä kuuntelemaan omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, sitä mitä pääkopasta löytyy. Pitää olla armollinen itselleen, levätä, rentoutua, puuhastella pieniä sen sijaan että ryntäilee paikasta toiseen.


Edellisellä viikolla minä olen siis pysähtynyt, hidastanut tahtia, antanut itselleni aikaa. Sen sijaan että olisin poikien jalkapallotreenien aikana vetänyt hikilenkin pururadalla käveleskelin metsässä kuopuksen kanssa, nautin kauniista syysillasta. Ja sen sijaan, että olisin yrittänyt täyttää päiväni kaikella mahdollisella velvollisuudella ja tekemisellä olen tehnyt vain välttämättömän, ja antanut itselleni luvan tietynlaiseen haahuiluun, siihen etten tee mitään tuottavaa, en ole tehokas. Koska ei tarvitse olla. Olen taas yrittänyt muistuttaa, että tämä on minun elämäni eikä kenenkään muun.


Edellisellä viikolla aloitin myös kansalaisopiston kuvataidekurssin. Päätin uskaltautua liikkeelle, antaa itselleni mahdollisuuden kehittyä kuvataiteissa. Ja vaikka vielä on hieman vaikeaa ottaa opettajan neuvoja vastaan tiedän ylittäväni itseni joka kerta. Ja vaikka vielä muiden kurssilaisten läsnäolo häiritsee omaa työskentelyäni, omien töiden näyttäminen muille sitäkin enemmän, tiedän että tarvitsen tämän jo oman itseni vuoksi. Ja itsensä haastaminen palkitsee...
(Selvennykseksi, yllä oleva kuva ei ole tekemäni. Jäljensin tuon pohjalta kyllä oman hiilityöni, josta kuvaa ei vielä ole...)



Kaiken keskellä minulla on ollut enemmän aikaa maalata, sillä monologin suhteen olemme siinä pisteessä, että näyttelijäni opettelee tekstiä, joten minä keskityn sen aikaa muihin asioihin. Kuten esimerkiksi maalaamiseen. Torstaina harjoittelin käden tekemistä, ja oli taas kerran upeaa huomata kuinka ajantaju vain katoaa kun uppoaa työhön. Ehkä olen ajatellut hieman myös sitä, että jos tällä hetkellä onkin maalaamisen aika, annan itselleni siihen luvan...


Ja on elämässä kaiken ohella myös jotain aivan uuttakin, sillä aloitin monimuoto-opinnot Iso Kirja -opistolla. Viime viikonlopun vietin siis Keuruun Pohjoisjärven maisemissa. Heräsin aamuisin hieman aikaisemmin, kävin pienellä lenkillä kirpeässä syysaamussa, ihailin kaunista luontoa ympärilläni. Viikonlopun aikana nautin valmiista ruokapöydästä ja pienestä irtiotosta omasta arjesta. Mutta sitäkin enemmän taidan nauttia siitä prosessista, joka on tainnut juuri lähteä liikkeelle sisimmässäni.

Ja tähän loppuun vielä perinteisen viikkokoosteen tapaan viikon luetuimmat tekstit:

- Parin vuoden takainen listaus Kymmenestä vaikuttavimmasta kirjasta.
- Tekstini vehnättömästä elämästä, kahden vuoden takaa myös. Pitäisi hieman päivittää, sillä alkuvuodesta siirryin vehnättömyydestä gluteenittomuuteen...

Jos viime viikkoa on kuvastanut jollain tavalla pysähtyneisyys, pysähtyminen ja elämän rauhoittaminen, niin totisesti toivon näiden kaikkien jatkuvan edelleen. Ajattelin haravoida hieman puutarhassa, kerätä omenoita, nauttia syysauringosta ja kauniista luonnosta. Suunnitelmissa on myös lukea hieman, maalata sitäkin enemmän ja sukeltaa entistä syvemmälle siihen johonkin uuteen, jonka olen juuri löytänyt...

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Vehnätön elämä.

Olisinpa tiennyt.