Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Ajatus tähän viikkoon.

Kuva
"Älä huolehdi muiden ajatuksista. Keskity sen sijaan omiisi,  sillä todellisuudessa vain ne vaikuttavat päivääsi."
- Johannes 'Hatsolo' Hattunen -

Tämä on hyvä ohje tähän alkaneeseen viikkoon. Ei kannata huolehtia liikaa muiden ajatuksista, siitä ei itse asiassa ole meille mitään hyötyä. Mutta sen sijaan omat ajatuksemme ovat ne, joilla on jotain merkitystä. Se miten ajattelemme itse vaikuttaa päiväämme ja elämäämme enemmän kuin tiedämmekään.

Tänäkin viikkona on taas hyvä pysähtyä miettimään millaisille ajatuksille annan sijaa, ja kuinka paljon annan niiden vaikuttaa elämääni ja arkeeni.

Aina voi valita ajatella uudella tavalla!

Taidenäyttelyssä: Pive Toivonen; Matkakuvia maailmalta.

Kuva
Eilen oli taas taidenäyttelyn vuoro. Jokseenkaan varsinaisena kohteenamme ei ollut Galleria Ronga, jonne kuitenkin päädyimme aivan sattumalta. Ja näin jälkikäteen voinkin todeta että onneksi päädyimme.
Galleria Rongassa oli viimeistä päivää Pive Toivosen näyttely Matkakuvia maailmalta, joka oli hänen ensimmäinen näyttelynsä Tampereella. Näyttely koostui kymmenistä pienistä kuvista, jotka Toivonen on piirtänyt matkoilta ympäri maailmaa vuoden 2016 aikana. Näyttely koostui kuvasarjoista niin Uudesta-Seelannista, Tasmaniasta kuin Italiastakin.
Taiteilija oli minulle aivan tuntematon, joten kotiin päästyäni etsinkin hieman lisää tietoa taiteilijasta teosten takana. Toivosen kotisivuilta selviää että hän on kuvataiteilija ja taidekasvattaja, joka on työskennellyt pääasiassa Kemiönsaarella, Saaristomerellä ja kaukomailla ja merillä. Näyttelyssä teostekstitkin kertoivat että matkoilla piirtämisestä on tullut tapa, joka korvaa valokuvauksen. Tämä on näin nykyteknologian aikana todella ihana i…

Entä jos eläisinkin nyt?

Kuva
Timothy Ferriss kirjoittaa kirjassaan 4 tunnin työviikko, että jos haluamme tehdä jonkin asian sitten joskus, niin kannattaa tehdä se mieluummin nyt heti. Muutoin saamme viedä unelmat mukanamme hautaan. En aivan kaikkea kirjan sisällöstä todellakaan allekirjoita tai koe omakseni, mutta moni asia tähän mennessä on kuitenkin herätellyt hieman ajattelemaan. Tämä on yksi niistä.

Sitten kun.

Sitten kun -elämä estää meitä elämästä nyt, tekemästä asioita nyt. Ehkä haaveilet kirjoittavasi romaanin. Sitten kun sinulla on enemmän aikaa. Rehellisesti, onko aikaa koskaan yhtään enempää kuin nyt? Haluaisit aloittaa tanssiharrastuksen sitten kun olet hoikempi, taitavampi, itsevarmempi ja niin edespäin. Entä jos aloittaisit sen nyt? Miksi odottaa epämääräiseen tulevaisuuteen jos voit tanssia jo nyt? Tanssiessa kalorit palavat, taitosi kehittyvät ja itsevarmuuskin saattaa kasvaa.

Olen kuullut ja lukenut todella monta tarinaa siitä kuinka esimerkiksi aviopari oli päättänyt toteuttaa tiettyjä unelmiaa…

Arjen helmiä.

Kuva
Löysin luonnoksista tekstiluonnoksen aiheella Arjen helmiä. Ideanani on ollut listata arjen helmiä yhden päivän ajan. Kummasti tämä aihe oli hautautunut kaiken muun alle ja unohtunut sitä myötä. Nyt kuitenkin ajattelin nostaa sen esiin näin alkaneen viikon kunniaksi. Sen verran oikaisen myös omaa tehtävänantoani että listaus koostuu edellisen viikonlopun helmistä...

- Aamukahvi. Ihan parasta.
- Aurinko. Tätä ei kaiketi tarvitse näin Suomessa asuvana selittää.
- Seitsemän kilometrin kävelylenkki miehen kanssa, josta osa rämmittiin umpihangessa metsässä. 
- Lenkin ehdoton kohokohta oli hakkuuaukean jälkeinen oja ja yritys ylittää se. Aliarvioin loikkani pituuden ja olin viittä vaille kyljelläni ojassa (jossa vettä). Mies sai kädestä kiinni ja makasin ojan sijaan tiellä.
- Nauru. Vapauttaa oloa kummasti. Varsinkin kun osaa nauraa myös itselleen ja toilailuilleen.
- Kaunis luonto. Vaikka en ole talvi-ihminen niin nämä tammikuiset pakkaspäivät ovat olleet kauniita. Lauantaina yhdistyi kaksi kaun…

Pysähdy katsomaan niin kuin näkisit jonkun asian ensimmäisen tai viimeisen kerran.

Kuva
Pysähdy katsomaan niin kuin näkisit jonkun asian ensimmäisen tai viimeisen kerran. Tuohon yllä olevaan ajatukseen törmäsin juuri tänä aamuna aamukahvia juodessani ja ajattelin että niinhän sen pitäisi elämässä olla. Ettei arkea vain juostaisi läpi aamusta iltaan, vaan sen sijaan osaisi välillä pysähtyä katsomaan asioita tarkemmin, sillä näin niistä voi avautua jotain aivan uutta.

Tämä ajatus ja sen synnyttämät pohdinnat ovat hyvää jatkumoa Robert Longon näyttelylle, olihan taiteilijan perimmäinen tarkoitus saada taidenäyttelyissä kävijät pysähtymään, slowing down, sen sijaan että taide ohitettaisiin vain sivusilmällä teoksia vilkuillen. Tuo Longon näyttely jäi itse asiassa kaikkinensa puhuttelemaan todella paljon, siksi tästä aiheesta onkin helppo jatkaa tämän pohdinnan myötä. Yksi puhuttelevimmista seikoista oli se kun aloin pohtia sitä, miten Longo on ehkä mahdollisesti työstänyt teoksiaan ja tajusin sen, että hän todella on osannut havainnoida ympäröivää maailmaa ja kohtaamiaan ilm…

Taidenäyttelyssä; Robert Longo

Kuva
Viime vuonna tuli käytyä katsomassa taidenäyttely jos toinenkin, mutta kun voimavaroja ei riittänyt paljoakaan perusarjen lisäksi, jäi taidenäyttelyistä kirjoittaminen kokonaan pois vaikka halua siihen kyllä olisi löytynyt.

Tänä vuonna olen päättänyt käydä mahdollisimman monessa taidenäyttelyssä ja myös kirjoittaa niistä tänne blogiini edes jotain. Edelleenkään näppäimistöltäni ei synny ammattilaisen syvältä viiltävää kritiikkiä ja taideanalyysiä, vaan sen sijaan enemmänkin taiteen rakastajan subjektiivisia kokemuksia ja ajatuksia näyttelyiden pohjalta.

Perjantaina olikin sitten tämän vuoden ensimmäinen taidenäyttely kun kävin katsomassa Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella Robert Longon sunnuntaina päättyneen näyttelyn. Näyttely avautui 23.9.2017 enkä vain saanut aikaiseksi käydä sitä katsomassa kuin vasta aivan viimeisinä päivinä. Mutta niinhän sitä sanotaan; parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Longon näyttely oli hyvin mustavalkoinen, ja taiteilijan omasta toiveesta myös kaikk…

Lempeä kotiinpaluu.

Kuva
Täällä ollaan taas, takaisin Suomessa. Oltu jo muutama päivä, mutta yksi huonosti nukuttu yölento teki tehtävänsä ja nämä ensimmäiset päivät kotona on mennyt melkoisessa sumussa. Lapset olemme saaneet lähetettyä ajoissa kouluun ja selviydytty itsekin arkeen palaamisesta, mutta ehkä se vie aikansa.
Ehkä pahinta kaikessa on ollut tämä pimeys, joka saapuu niin varhain, vaikka onhan päivä pidentynyt jo huomattavasti siitä kun lähdimme reissuun. Pahimpia ovat aamut. Totuin juomaan aamukahvin terassilla auringon noustessa ja lämmittäessä, valoa oli ja riitti ja sitä imin itseeni. Täällä olen parkkeerannut itseni kahvikupin kanssa kirkasvalolampun ääreen yrittäen saada itseni heräämään edes jollain tasolla. Ja jos olen aivan rehellinen, en ole tainnut kumpanakaan päivänä oikeastaan edes herätä.
Vaikka en ole yhtään talvi-ihminen, en sitten millään tasolla, niin tänään mietin, että ovat nämä kaksi päivää kuitenkin antaneet parastaan. Vaikkakin on ollut aivan liian kylmä, niin aurinko on pais…

Viimeisiä lomapäiviä.

Kuva
Loma lähenee loppuaan. Tänään on ollut viimeinen kokonainen lomapäivä täällä Azoreilla, huomenna lennämme Lissaboniin, missä vietämme vielä muutaman päivän ennen paluuta Suomeen. Ja sen sijaan että pakkaisin vähitellen matkalaukkuja istun tässä koneen ääressä kirjoittamassa...
Kaksi viikkoa kului todella nopeasti, mutta toisaalta taas, kahdessa viikossa ehdimme tehdä ja nähdä uskomattoman paljon.

- Täkäläinen ajokulttuuri on hieman erilainen kuin Suomessa, mutta kahden viikon aikana ehdimme melkein tottua siihen ja hyvin tuo mies tottui paikallisten ajotapoihin ja ajamaan näillä kapeilla teillä. Ja vain muutama läheltä piti -tilanne, vaikka sitäkin useammin allekirjoittaneella oli sydän kurkussa...

- Paljon kaunista luontoa, upeita maisemia ja monta sataa otettua valokuvaa.

- Merta kaikkialla, hiekkarantoja, aaltoja, kivikkoisia näkymiä, rauhoittava aaltojen pauhu ja oma pienuus sen edessä.

- Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa, vaikka mahtui mukaan myös niitä sateisiakin päiviä. Silti jo…