Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Kiitos vuosi 2017, tervetuloa vuosi 2018!

Kuva
Vuosi 2017 lähenee loppuaan ja olisi kaiketi jonkinlaisen yhteenvedon aika. Jos olisin kirjoittanut blogiin aktiivisemmin olisi yhteenveto helpompi koostaa tekstien pohjalta, mutta tämä vuosi on blogin puolella ollut erittäin hiljainen, joten on ehkä yritettävä jotain muuta.

Nopeana yhteenvetona edes jotain vuoden varrelta:

Tänä vuonna olen tehnyt paljon nukketeatteria, olen puhunut sadoille ala- ja yläkoululaisille, olen rentoutunut puhujana ja oppinut jopa jollain tavalla nauttimaan puhumisesta ja esillä olosta. Vaikka ollakseni rehellinen; mukavin paikka löytyy edelleen omasta rauhastani, missä on helpoin olla ja hengittää.

Tähän vuoteen on mahtunut muutamia reissujakin. Toukokuussa olin Kuusamossa kiertämässä pienen karhunkierroksen. Heinäkuussa teimme kesälomareissun Färsaarille. Syys-lokakuun vaihteessa vietimme miehen kanssa kahdenkeskisen viikonlopun Porissa ja nyt olemme täällä Azoreilla vielä muutaman päivän ennen Suomeen palaamista.

Ja nämä ovat vain pieniä pilkahduksia ma…

Välillä syvemmissä vesissä.

Kuva
Me ihmiset olemme erilaisia. Minun elämäni ei ole niin kuin sinun elämäsi, minä en ole niin kuin sinä olet. Koskaan ei pitäisi verrata itseään muihin tai olla kateellinen siitä mitä muilla on, sillä koskaan en loppujen lopuksi tiedä toisen elämästä paljoakaan. Näen vain sen mitä toinen haluaa näyttää.
Me myös koemme maailman eri tavalla. Toisia jokainen elämän käänne tai vastoinkäyminen ei hetkauta, toisilla ne järisyttävät melkein koko maailman, tai jos ei ihan niin voimakkaasti, niin lähelle sitä.
Itse taidan kuulua jälkimmäiseen ryhmään. Siihen, joka kokee ja tuntee asiat voimakkaasti. Niin ilot kuin surutkin, onnen kuin ahdistuksenkin. Luovan työn kannalta on plussaa kokea asioita voimakkaasti ja eläytyä täysillä, mutta tavallisen arjen keskellä tämä piirre ei ole aina tuntunut siunaukselta. Päinvastoin.
Pitkään koin että se on jotenkin väärin olla tällainen, että pitäisi olla jotain muuta, tasapaksumpi, niin sanotusti normaalimpi. Toisin sanoen siis jotain muuta kuin oikeasti ol…

Loman tarpeessa.

Kuva
Syksy on ollut aika raskas, kuten edeltävästä tekstistä on voinut päätellä. Ehkä se on ollut monen asian summa; Suomen järkyttävä pimeys, kylmyys, oma terveys ja jatkuva väsymys, kaikki ne yhdessä ovat tainneet haastaa omalta osaltaan jaksamistani melkein katkeamispisteeseen asti.
Marraskuussa päädyimme siihen, että pieni irtiotto olisi tarpeen. Niinpä istuimme koneen äärelle, katselimme karttaa ja päädyimme matkustamaan jouluksi ja uudeksi vuodeksi Azoreille, jonne pääsemisestä olemme haaveilleet jo pitkään.
Nyt reissua on takana melkein viikko ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä että voisin kirjoittaa tänne blogiin jotain. Tähän asti tietokone on pysynyt visusti repussa ja muistikirja koskemattomana, sillä ensimmäinen viikko meni nukkuessa, levätessä ja akkuja ladatessa nollasta vähän ylöspäin. Kun pääsi pois kotiarjesta ja kaikesta siellä, väsymys vyöryi ylle melkoisella voimalla.
Mutta nyt. Nyt tuntuu siltä kuin olisin herännyt pitkästä aikaa kunnolla. Joskus sitä pitää lähteä väh…

Entä kun asenne ei enää meinaa riittää?

Kuva
Olen usein kirjoittanut täällä asenteen merkityksestä. Siitä kuinka omalla asenteellaan voi päästä pitkälle, vaikuttaa asioihin ja omaan elämäään, siihen millainen siitä tulee. Ei sillä että olisin nyt perumassa sanomisiani, mutta sanotaanko näin että tätä ajatusta on viime aikoina testattu melkoisesti ja jos olen rehellinen, niin se on myös horjunut.
Oma terveys on asia, jonka suhteen olen itse kamppaillut viimeiset kaksi vuotta ja se on seikka, joka on hankaloittanut elämääni todella paljon. Alkuun ajattelin että kaikki johtuu vain uupumuksesta, mutta uupumuksen hellittäessä epämääräiset fyysiset oireet jatkuivat. Ja ne jatkuvat edelleen. Lääkäreistä ei ole ollut pahemmin apua, vaikka ollakseni rehellinen, en ole enää jaksanut kyllä edes käydä lääkärissä, se tuntuu hieman turhauttavalta. Olen kuulemma täysin terve, vaikka en itseäni sellaiseksi tunne.
Tästä ei ole tarkoitus tulla sairaskertomusta, mutta olkoon se pohjustuksena tälle asennepuolelle. Pitkään meinaan ajattelin että om…

Vinkkejä luovaan työhön, osa VI

Kuva
Älä yritä olla liian tehokas.

Kuulostaa ehkä hassulta ohjeistukselta, mutta siitäkin huolimatta se on täyttä totta. Töitä ja tekemistä riittää aina, jokaisen työpäivän saa tumpattua täyteen ohjelmaa, kalenterin saa täytettyä jos jonkinmoisella menolla ja puuhalla. Työt pitää tehdä – tietenkin, mutta tärkeintä on pysähtyä työpäivän keskellä, hengittää syvään, ottaa aikaa  myös jollekin aivan muulle. Liiallinen kiire ja tehokkuusajattelu tappaa luovuuden, joten yritä saada päivääsi myös hetkiä, jolloin aivosi saavat levätä, itse rentoudut ja saat uutta virtaa loppupäivään. Irrota itsesi siis hetkeksi aikaa koneelta, lue vaikka aikakauslehteä, pistä musiikkia soimaan ja tanssi, tai piipahda postilaatikolla, kuuntele ääniä ympärilläsi. Yleensä olet paljon tehokkaampi yrittäessäsi olla vähemmän tehokas…
... Lue myös:
Vinkkejä luovaan työhön, osa V Vinkkejä luovaan työhön, osa IV Vinkkejä luovaan työhön, osa III Vinkkejä luovaan työhön, osa II Vinkkejä luovaan työhön, osa I