(Lukupäiväkirjaan) Richard Bach; Lokki Joonatan

Lokki Joonatan. Klassikko omasta hyllystä. Kirja, johon palaan aina tasaisin väliajoin.

Välillä tuntuu hieman hankalalta kirjoittaa "kirja-arvostelua" 45 vuotta sitten julkaistusta kirjasta, joka kaiken lisäksi on noussut melkoiseksi klassikoksi.
En siis ehkä yritä edes "arvostella" kirjaa, vaan kirjaan enemmän ylös omia tuntemuksiani ja ajatuksiani.
Kirja lokista ja lentämisesta? Kyllä. Ja samalla paljosta muusta: elämisen riemusta, vapaudesta, itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Seikkailuretki poikkeuksellisiin elämyksiin; herkkä ja viisas kirja, joka on saanut miljoonia ystäviä ympäri maailmaa.
Olen lukenut Lokki Joonatanin muutamaan otteeseen, kuten alussa jo mainitsinkin. Elokuun alussa piipahdimme Oulussa ja Lokki Joonatan päätyi reissulukemiseksi mukaan. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan me vielä luimme miehen kanssa ennen nukkumista.

Ja ehkä kirjan lukeminen osui taas kerran tilanteeseen, jossa pohdin itseäni, sitä mitä olen, tai en ole, itseeni uskomista ja muiden mielipiteiden vaikutusta itseeni. Sillä kaikkea tätä Lokki Joonatan käsitteli.

-Sano, Jon, sen äiti pyysi. - Sano, miksi sinä et voi olla samanlainen kuin muut meidän laumaamme kuuluvat? Niin, sitä minäkin kysyin itseltäni, olen tainnut kysellä useampaankin kertaan. Miksi en voi olla kuten muut? Ja sitten Joonatan päättää olla kuten muut, ainakin puolen päivän ajan. Tämä tällainen tuntuu kovin tarkoituksettomalta, ajatteli Joonatan ja pudotti vapaaehtoisesti vaivoin saamansa anjoviksen eräälle nälkäiselle lokkivanhukselle, joka ajoi Joonatania takaa. Voisin nytkin käyttää aikani lentämisen opetteluun. Siinä on paljon oppimista. Muiden kaltaisena oleminen ei tyydytä, vaan pitää löytää se oma juttu, se voima, joka vie eteenpäin...

Sillä siitä kaikesta Lokki Joonatan kertoo. Sisäisestä palosta, joka laittaa unohtamaan kaiken muun, yrittämään kerta toisensa jälkeen uudelleen.

Joonatan tunsi elävänsä; se vavahteli kevyesti ilosta ja oli ylpeä siitä, että pystyi hallitsemaan pelkonsa. Sitten se muitta mutkitta käänsi kokoon siipensä, levitti lyhyet kulmikkaat siivenkärkensä ja syöksyi suoraan merta kohti.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta