Muutoksia.

Blogi on elänyt hiljaiseloa, vaikka sen kirjoittajan elämässä ei hiljaiseloa ole näkynyt. Kuluneiden viikkojen aikana on pitänyt hoitaa perheen muutto asunnosta toiseen, olla huolissaan lähipiiristä ja hoitaa opiskelut siinä sivussa. Mutta tuntuu siltä että minä ja muut olemme selvinneet tästä hengissä.

Viime vuonna tähän aikaan taisin kirjoitella jo ahkerasti seuraavaa kässäriä, sillä kirjoittamisen perusopinnoissa toukokuu oli jo hyvin hiljaista aikaa. Niin on aineopintojenkin suhteen ollut, mutta tuo kasvatustieteiden appro on teettänyt töitä sitten senkin edestä. Työn alla olevan kurssin yksi tentittävistä kirjoista on ruotsiksi, joten toisen kotimaisen henkiin herättäminen melkein 13 vuoden tauon jälkeen on raastanut aivonystyröitäni pahemman kerran. Mutta ehkä selvisin siitäkin hengissä...

Arjen hektisyys on vaikuttanut siihen etten ole pahemmin ehtinyt ajatella julkaistua kirjaa. Se on saanut elää omaa elämäänsä jossain kaukana minusta ja kaukaiselta se tuntuukin. Toistan itseäni aika pitkältä, mutta minun matkani tuon kirjan kanssa on ollut niin pitkä, että nyt sen on aika pärjätä omillaan. Kai minä tekijänä sen takana kannattelen sitä jollain tavalla eteenpäin, mutta kirja on kirja ja minä olen minä. Niinhän se menee. (Pitää lopettaa nämä pohdinnat ennen kuin alan pohtia Barthesia ja Tekijän kuolemaa...)

Pahoittelen jos tekstini on hieman sekavaa, sellainen on olonikin. Olenhan viettänyt koko tämänkin päivän lukien tiivistii kasvatustieteitä ruotsiksi. Mutta onneksi kevään opinnot ovat pian pulkassa ja saan hengähtää. Ja mikä parasta, minulla on taas aikaa ja energiaa kirjoittaa!