Tekstit

Eilen.

Kuva
Uusi viikko ja uudet haasteet. Ja näin uuden alkaneen viikon kunniaksi kurkistus päivääni. Aloitin tämän jo eilen, mutta unohdin tehdä valmiiksi, yllätys sinänsä. Joten tässäpä pienimuotoinen kuvapäiväkirja eilisestä, olkaapa hyvä!

Aamu alkoi auringolla, joten lasten lähdettyä kouluun miehen kanssa puimme lämpimästi päälle, nappasimme kamerat mukaamme ja kävelimme tunnin verran kauniissa maisemissa valokuvaten ja auringosta nauttien. Helmikuussa parasta on lisääntyvä auringon valo pimeän kauden jälkeen. Se yllättää joka vuosi samalla tavalla.

Kotona oli lounaan vuoro. Ruokaisa salaatti tällä kertaa.

Lisää kahvia koneeseen ja tietokoneen ääreen. Teksti ei kulkenut ehkä ihan niin flow-tilassa kuin toivoin, mutta kirjoitin kuitenkin ja projekti etenee. Hyvä niin.

Kirjoittamisen jälkeen opiskelin hieman portugalia, pyörittelin pyykkejä, ja siirryin keittiön ruuanlaittopuuhiin. Usein teen vain yhden aterian sillä kertaa syötäväksi, mutta eilen oli intoa sen verran että urakoin ruokia hiem…

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Kuva
Aina kirjoittaminen ei yksinkertaisesti vain suju. Joskus aloittaminen on työn ja tuskan takana, eikä kursorin vaativa vilkkuminen näytöllä ainakaan helpota asiaa. Sitten esiin astuu turhautuminen; tästä ei taaskaan tule yhtään mitään.
Tässä vaiheessa yleensä poistun tietokoneen äärestä, teen jotain aivan muuta, koska itseni tuntien se ei ainakaan helpota jos yritän väkisin saada jotain aikaan. Ainakin juuri nyt tämän työn alla olevan tekstin kanssa tarvitsen jonkin pienen ärsykkeen, jonkin idean, joka saa taas liikkeelle. Sen jälkeen ei ole mitään ongelmia kirjoittaa tekstiä eteenpäin sivun jos toisenkin.
Mitä sitten teen kun kirjoittaminen takkuaa?
Yksi tehokkaimmista tavoista itselleni on lähteä ulos kävelylenkille. Olen todennut tässä vuosien myötä että jos elämässä on jotain hankalia asioita, jotain epäselviä juttuja, ajatuksia, joita en saa järjestykseen, niin paras keino ratkaista tilanne, on vetää lenkkivermeet päälle ja lähteä reippaalle lenkille.
Tänään aamulla lähdin taas …

Jotain minusta, osa I

Kuva
Joskus lyö hieman tyhjää tämän blogin suhteen, varsinkin näinä hetkinä kun kirjoitan muuten pää sauhuten. Siksipä bongatessani tällaisen kysymys-vastaus -postauksen Siljan blogista, ajattelin aikani kuluksi toteuttaa sen myös itse.

Sen pidemmittä puheita, jotain minusta...


1. Minkä ikäinen olet 5 vuoden päästä? 
- Viiden vuoden päästä olen 41-vuotias. Odotan olevani silloin seesteinen aikuinen, vaikka todellisuudessa en sitä taida kyllä koskaan tulla olemaan. Toisaalta haluan kyllä pitääkin lapsenmielisyyden aina mukanani...

2. Kenen kanssa olet viettänyt aikaa tänään ainakin kahden tunnin ajan?
- Itseni kanssa. Olen kirjoittanut ja jatkanut pienoista porrasprojektia, jonka aloitin. Mies kyllä tekee töitä saman katon alla, mutta aikaa emme yhdessä ole tänään vielä kyllä kahta tuntia viettäneet.

3. Kuinka pitkä olet? 
- 172 cm on kaiketi aika lähellä totuutta.

4. Mikä on viimeisin leffa jonka näit?  - Christmas Inheritance. Katson todella vähän leffoja, ja silloin kun katson, niin mieluite…

Se mitä olen tänään, on muovattu minuun jo lapsena...

Kuva
Muuttuuko se millaisia olimme lapsina vuosien myötä?

Se millaisia olimme silloin pysyy sisimmässämme loppuun asti, näin ajattelen, sillä eihän ikä muuta meitä toiseksi ihmiseksi. Ehkä tietyt piirteen hioutuvat, toiset taas jalostuvat, mutta se persoona joka olin silloin olen edelleen.

Jo lapsena rakastin lukemista yli kaiken. Luin niin paljon kuin mahdollista ja kouluikäisenä olin kasvanut kirjaston suurkuluttajaksi. Rakastin sukeltaa muihin maailmoihin, unohtaa todellisuuden ympäriltäni, hautauduin mukavaan nurkkaukseen kirjan kanssa enkä tarvinnut muuta.
Eikä tämä ole muuttunut miksikään. Rakastan lukemista edelleen, olen kirjaston suurkuluttaja, luen aina kun mahdollista. Tänne muutettuamme heti ensimmäisenä arkipäivänä kävelimme lähikirjastoon hankkimaan kirjastokortit ja lukemista sen sijaan että olisin purkanut muuttolaatikoita, samoin kaivoin ensimmäisenä itselleni tavarakaaoksen keskeltä nojatuolin jossa istua lukemassa...

Lapsena rakastin luonnossa liikkumista. Kolusin lähim…

Mitä opin eilen?

Kuva
Oikeasti olin otsikoinut tämän Mitä opin tänään, mutta koska unohdin illalla tulla tietokoneelle mennään sitten taas eilisen jutuilla...
Mutta itse asiaan. Tässä joitain niistä asioista, joita eiliseltä jäi käteen:
- Aamulla lenkkeillessäni huomasin, että edelleen saan selkiytettyä ajatuksiani parhaiten kävelylenkeillä. Kummasti asiat vain loksahtelevat oikeille paikoilleen käveltyjen askelten myötä.
- Meneillään olevan putkiremontin myötä muistan taas kuinka tärkeää vesi on ja kuinka paljon sitä päivän aikana tarvitaan.
- Samaan teemaan menee vielä tämä seuraavakin. Eilen huomasin kuinka paljon vaikeampaa elämä on ilman lämmintä vettä. Veden keittäminen tiskaamista varten hidasti puuhaa huomattavasti.
- Jossain vaiheessa päivää muistin taas, ettei kannata yrittää väkisin. Joskus päivät voivat olla hieman hitaampia ja rennompia. Tehokkuusajattelun saisi kyllä heittää romukoppaan.
- Illalla oli taas portugalin alkeiskurssi ja siellä opin ainakin uutta sanastoa, tervehtimistä, persoona…

Ajatus tähän viikkoon.

Kuva
"Älä huolehdi muiden ajatuksista. Keskity sen sijaan omiisi,  sillä todellisuudessa vain ne vaikuttavat päivääsi."
- Johannes 'Hatsolo' Hattunen -

Tämä on hyvä ohje tähän alkaneeseen viikkoon. Ei kannata huolehtia liikaa muiden ajatuksista, siitä ei itse asiassa ole meille mitään hyötyä. Mutta sen sijaan omat ajatuksemme ovat ne, joilla on jotain merkitystä. Se miten ajattelemme itse vaikuttaa päiväämme ja elämäämme enemmän kuin tiedämmekään.

Tänäkin viikkona on taas hyvä pysähtyä miettimään millaisille ajatuksille annan sijaa, ja kuinka paljon annan niiden vaikuttaa elämääni ja arkeeni.

Aina voi valita ajatella uudella tavalla!

Taidenäyttelyssä: Pive Toivonen; Matkakuvia maailmalta.

Kuva
Eilen oli taas taidenäyttelyn vuoro. Jokseenkaan varsinaisena kohteenamme ei ollut Galleria Ronga, jonne kuitenkin päädyimme aivan sattumalta. Ja näin jälkikäteen voinkin todeta että onneksi päädyimme.
Galleria Rongassa oli viimeistä päivää Pive Toivosen näyttely Matkakuvia maailmalta, joka oli hänen ensimmäinen näyttelynsä Tampereella. Näyttely koostui kymmenistä pienistä kuvista, jotka Toivonen on piirtänyt matkoilta ympäri maailmaa vuoden 2016 aikana. Näyttely koostui kuvasarjoista niin Uudesta-Seelannista, Tasmaniasta kuin Italiastakin.
Taiteilija oli minulle aivan tuntematon, joten kotiin päästyäni etsinkin hieman lisää tietoa taiteilijasta teosten takana. Toivosen kotisivuilta selviää että hän on kuvataiteilija ja taidekasvattaja, joka on työskennellyt pääasiassa Kemiönsaarella, Saaristomerellä ja kaukomailla ja merillä. Näyttelyssä teostekstitkin kertoivat että matkoilla piirtämisestä on tullut tapa, joka korvaa valokuvauksen. Tämä on näin nykyteknologian aikana todella ihana i…