Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Jotain minusta osa III

Kuva
Olen tässä koko päivän ollut hautautuneena historiaan ja sen havinaan, joten vastapainoksi tänne blogin puolelle onkin mukava kirjoittaa jotain aivan muuta. Jotain hieman kevyempää.

Vuorossa on siis Jotain minusta osa III. Olkaapa hyvä.

36. Mihin tykkäät tuhlata rahaa?  - En itse asiassa tykkää tuhlata rahaa ja yleensä jos ostan jotain, sille on myös tarvetta. Matkustaminen ja ruoka ovat sellaisia, joihin tykkään panostaa, mutta en laske niistä kumpaakaan rahan tuhlaamiseksi. Samaan kategoriaan taitaa kuulua myös liikuntaan ja liikkumiseen liittyvät ostokset.
Muistikirjat taitavat olla suurin heikkouteni, joten niihin tuhlaan välillä rahaa, jos sitä sanaa nyt haluaa käyttää.

37. Omistatko mitään arvokkaita koruja? - Arvokkaimmat koruni ovat kihla- ja vihkisormukseni, varmasti rahallisestikin, mutta ennen kaikkea tunnetasolla. Mitään oikeasti arvokkaita koruja en omista, ulkonäkö ja tunnepuoli merkitsee enemmän.

38. Mikä on lempisarjasi? - Näitä on kertynyt muutama. Frendit on kyllä ihan ykkö…

(Taidenäyttelyssä) Jyväskylän taidemuseo; Generation

Kuva
Tuossa muutama viikko sitten olin muutaman päivän Jyväskylässä, mistä kirjoitinkin minilomani päätteeksi hotellin aulassa istuessani. Tällä kertaa vuorossa olisikin sitten hieman ajatuksia käynnistäni Jyväskylän taidemuseossa, jonne tietenkin suuntasin menovinkkejä etsiessäni.
Jyväskylän taidmuseossa on tällä hetkellä useampikin näyttely nähtävissä, mutta itse keskityn nyt vain Generation-näyttelyyn, joka koostuu 15-23 -vuotiaiden nuorten töistä.
En tiedä miksi, mutta minulla oli hieman ennakkoluuloja näyttelyä kohtaan. Ajattelin että kävelen sen läpi ja voin ainakin sanoa käyneeni Jyväskylän taidemuseossa, mutta niin siinä vain kävi, että taisin viettää aikaa pelkän Generation-näyttelyn parissa 1,5 tuntia, ei sittenkään aivan läpihuutojuttu kuten ajattelin.
Generation koostuu 28 nuoren taiteilijan teoksesta. Monella taiteilijalla on takanaan taideopintoja Suomessa ja ulkomailla, muutama on jo valmistunutkin, näin kerrotaan Jyväskylän taidemuseon sivuilla. Teosten toteutustavat vaihte…

Runoja lukemassa.

Kuva
Tuolla olisi blogin luonnoksissa jonossa muutamakin tekstiaihio kahdesta eri taidenäyttelystä, joissa olen käynyt, yksi konsertistakin, mutta ne nyt selkeästi saavat odottaa vielä hetken aikaa lisää.

Päätin nyt hetimmiten kirjoitella jotain tästä päivästä. Tänään kun oli Kahvila Kulmakiven avajaiset Nokialla, ja sain myös olla siellä paikalla luovien kirjoittajien ryhmäni kanssa. Emmekä vain olleet paikalla, vaan ryhmäni kirjoittajat lukivat runojaan osana avajaisia. Osa runoista oli ryhmän viimevuotisesta antologiasta Olen usein tiellä, osa runoista taas on saanut syntynsä nyt kuluneen vuoden aikana, jonka olen saanut ryhmän rinnalla kulkea.

Ylpeänä katsoin ja kuuntelin ryhmäläisiäni ja olin iloinen siitä, että he saivat tilaisuuden myös lukea runojaan yleisölle. Ja itse asiassa, kun aloin asiaa miettimään, niin luulenpa että tämä oli myös itselleni ensimmäinen kerta, kun luin omia runojani yleisölle. Se on aina eri juttu kirjoittaa runoja kuin lukea niitä ääneen muille. Ja onhan ju…

Joskus tarvitsee aikaa olla yksin.

Kuva
Takana on nyt muutama päivä Jyväskylässä, ja yksin.
Jyväskylä valikoitui kohteeksi ennen kaikkea hotellin vuoksi, mutta houkutteli kaupunki muutenkin, joten halpojen junalippujen löydyttyä lähdin siis reissuun. Yksin. Olisi Jyväskylästä ja lähistöltä löytynyt myös sukulaisia, ystäviä ja tuttavia, mutta päätin ettei tällä kertaa. Joskus sitä vain tarvitsee aikaa olla yksin.

Vaikka nautinkin yksinolosta ja omasta loistavasta seurastani, niin useimmiten silti teen paljon asioita muiden kanssa. Reissaan perheeni kanssa, vietämme hotelliyöt perheen kanssa, käyn ravintoloissa perheen kanssa ja leffassa joko miehen tai koko perheen kanssa. Taidenäyttelyissä käyn äitini kanssa, ja niin edespäin.

Viime viikolla aloin olla hieman liian kireä. Huomasin tiuskivani lapsille ja miehelle ihan turhista asioista, huomasin väsyväni ihmisiin ympärilläni, siihen että pitää olla sosiaalinen, läsnä muille. Päädyin siihen että ehkä on aika repäistä,  panostaa hieman itseeni, aikaan vain itselleni, siitä hy…

Kehu päivässä.

Kuva
Viime perjantaina luovien kirjoittajien ryhmäni kanssa keskustelu kääntyi palautteen saamiseen, ja ennen kaikkea vastaanottamiseen. Ja kaiken lisäksi vielä siihen, kuinka vaikeaa välillä on ottaa vastaan kehuja, vaikka nyt omasta tekstistään esimerkiksi. Että miksi sitä on helpompi sanoa, että tämä nyt oli vain tällainen kyhäelmä sen sijaan että sanoisi yksinkertaisesti kiitos.

Tässä kun on viime aikoina pitänyt yrittää vakuuttaa erinäisiä tahoja kyvyistäni ja ideoistani, on ollut välillä hieman haastavaa löytää itsestään se puoli, joka ei olisi liian vaatimaton. Pitäisi osata kehua itseään niin ettei se mene yli, mutta tarpeeksi että arvostaisin edes itse omaa työtäni...ja itseäni.

Ainakin oma sukupolveni on kasvatettu vaatimattomuuteen, vanhemmat sukupolvet sitäkin perusteellisemmin. Ja ainakin tähän asti me suomalaiset olemme olleet vaatimattomia...omasta mielestäni aivan liikaa, vaikka sitä ollaankin yritetty kääntää jopa hyveeksi.

Itsensä arvostaminen ei tarkoita itsekeskeisyytt…

Ohi on, eli tunnelmia projektin jälkeen.

Kuva
Maanantaina oli tältä erää viimeinen esitys pääsiäisen kärsimysmonologista. Kliseisesti voin taas todeta olevani väsynyt, mutta onnellinen.
Takki on tyhjä, sitä ei käy kieltäminen. Takana on taas hyvin intensiiviset viikot tämän monologiprojektin parissa, joten nyt hetken aikaa arkipäivät saattavat tuntua hieman tyhjiltä, erilaisilta. On outoa että on taas enemmän aikaa, enemmän voimavarojakin, vaikka luulen että tässä muutaman päivän ajan päiväunet maistuvat erinomaisesti kropan ottaessa takaisin tätä rutistusta.

Olen nukkunut paljon, juonut kahvia ja nauttinut aurinkoisista päivistä. Liikuntaa en ole pahemmin päässyt harrastamaan pienoisen flunssan iskettyä päälle. Eilen istuin puutarhan grillikatoksessa toppatakkiin vuorautuneena, mutta kuinka ihanaa olikaan juoda päiväkahvi ulkona auringon lämmittäessä pilvettömältä taivaalta. Olen muutenkin niin kevätihminen. Näin kevään vihdoin koittaessa herään taas henkiin pitkän talviunen jäljiltä ja olo on aina odottava ja innostunut, tuntu…