Seikkailuja fiktiivisessä maailmassa.

Olen viettänyt viime viikkoina melkein jokaisen arkiaamuni monologin lukuharjoituksissa. Käsikirjoittajana olen työni tehnyt, ohjaajana odotan vielä että pääsen työhön käsiksi. Tämä vaihe on haastavin; minun pitää odottaa, antaa projektin edetä omalla painollaan.


Teatteritunnelmista olen siirtynyt kuluneina viikkoina fiktiiviseen maailmaan, unohtanut kaiken muun. Sen ohella olen yrittänyt pysyä arjessa kiinni, hoitaa vastuutehtäväni, mutta paljon olen myös jättänyt tekemättä. Tai unohtanut. Kuten vastata sähköposteihin, puhelinkin on välillä tuntunut häiritsevältä kapistukselta.


Kun on viettänyt muutaman viikon tiiviisti omassa fiktiivisessä maailmassaan, viettänyt aikaa enemmän omien fiktiivisten henkilöiden kuin todellisten ihmisten kanssa, kun on leijunut jossain luovan työn pilvenhattaralla, on paluu muuhun elämään vaikeaa.


Kuinka paljon mieluummin olisin tänään(kin) leijunut fiktiivisessä todellisuudessa tämän oikean sijaan. Mutta pakotin itseni ylös nojatuolin nurkasta, kirjoitin sähköpostin toisensa perään, katsoin kalenteria, ja tartuin keskeneräisiin töihin. Ja vaikka se ei nyt ole sitä luovan työn luovinta puuhaa, on se kuitenkin todellisuutta, ja minun elämääni.
Ja hyvää sellaista.

Kuvat ovat tämänaamuiselta lenkiltäni. Jokin sentään on pysynyt ennallaan vaikka muuten välillä seikkailenkin aivan jossain muualla.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Uusi vuosi ja kuulumisia.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Vehnätön elämä.