Töitä, lomailua ja kurkistus eteiseen.

Viikko on mennyt niin hurjaa vauhtia ettei mukana ole meinannut pysyä. Osasyynä varmasti on se, että lapset ovat olleet syyslomalla kuluneen viikon ja se on rytmittänyt arkea heti aivan eri tavalla.

Mutta niin. Kirjastovierailu viikko sitten meni mukavasti. Paikalla oli yllättävän paljon kuuntelijoita, puhuin sujuvasti kolme varttia yksin ja sen jälkeiset parikymmentä minuuttia vastailin vielä kuuntelijoiden kysymyksiin. Oli mukava huomata kuinka paljon keskustelua syntyikään aiheesta (ei siis minusta sentään, vaan omaelämäkerrallisen aineksen käytöstä kirjallisuudessa ja omaelämäkertakirjoittamisesta sen sijaan).

Lauantaina olin koulutuksessa Tampereella ja maanantaina ajelin esikoisen kanssa hakemaan parasta kaveriaan pääkaupunkiseudulta tänne meille lomailemaan. Ohjelmaa on riittänyt, ja viikon kruunasi eilinen ja rakkaat ystävät, jotka ajelivat tänne maalle päiväksi meitä ilahduttamaan.

Muun ajan olen istunut koneella ja väsäillyt nettisivuja, sinänsä hieman puuduttavaa hommaa (vaikkakin olen yrittänyt ajatella asiasta hieman positiivisemmin kaikesta huolimatta). Mutta huomaan että kaipaan sitä luovaa työtä melkoisesti kun olen joutunut pakertamaan sellaisen asian parissa, joka ei ole ihan se omin juttuni.

Ja siksipä myös päädyin kirjoittamaan tänne blogiinkin jo. Kun vähitellen kaipaa jotain muutakin kuin sitä samaa, jonka parissa on viettänyt viikon ajan enemmän ja vähemmän aikaa...

Vaikka tämä blogi ei todellakaan ole sisustusblogi eikä sellaiseksi tule edes muuttumaan, niin päädyinpä eilen aikani kuluksi kuvailemaan taloa uusista kuvakulmista. Tai siis sellaisista kuvakulmista, jotka miellyttävät omaa silmääni.

Joten, tervetuloa kurkistamaan meidän eteiseen:


Näkymää tuulikaapista ja ulko-ovelta päin. Oikealla ovi vessaan, vasemmalla keittiöön ja suoraa edessä meidän vanhempien makuuhuone. Meidän nykyinen makuuhuone oli edellisten asukkainen olohuone, selittää siis ovettomuuden. Ei kovinkaan toimiva ratkaisu, mutta saa luvan kelvata kunhan joskus hamassa tulevaisuudessa saamme tehtyä asialle jotain.


Ikkunaseinällä näette huipputrendikästä koreanpaneelia, joka kuulemma joskus oli suurinta muotia sisustuksen saralla. No, ei ole enää. Muista seinistä sen jo revimme pois ja alta löytyi tuo uskomattoman upea aito 50-luvun tapetti (, jota minä rakastan ja mies vihaa). Tapetti tulee ajan myötä varmasti peittymään hieman neutraalimmalla ratkaisulla, mutta talteen sitä on jo otettu. Tarkoituksena on kehystää siis pieni pala tapettia ja laittaa eteisen seinälle muistoksi vanhasta.


Kaikki tällä hetkellä on väliaikaisratkaisuja. Naulakkoa ei ole, sillä se revittiin paneelien myötä alas, mutta suunnitelmat naulakolle jo on. Ruskea rahi peittää tapetittoman osuuden seinästä, sen paikalle tulee joskus vielä kenkäkaappi. Sininen penkki on keittiöstä, mutta koska sille ei ole käyttöä siellä, palvelee se itse asiassa huomattavasti paremmin eteisessä, jonne se tulee jäämään jakossakin.
Nyt lattiassa on laminaattia jäljittelevä muovimatto, mutta luulen, että se saa kyllä väistyä alla olevan puulattian tieltä. Aito lautalattia, no, on se vain tunnelmallisempi kuin muovimatto.

Sellainen on meidän eteisemme tällä hetkellä. Ihanan keskeneräinen ja tekijät ihanan saamattomia. Mutta toisaalta, mukavan pirteä tällaisenaan, väriä ja kuosia riittää.

Sisustusbloggaajat taitavat esitellä yleensä niitä viimeisen päälle valmiita ja viimeisteltyjä osia kodeistaan. Meillä ei sellaista paikkaa talosta taida löytyä. Kaikki on mukavasti kesken ja vaiheessa. Talo niin kuin asujansakin...

Miten on, haluatteko jatkossa nähdä lisää meidän keskeneräisiä asuinneliöitämme?

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Uusi vuosi ja kuulumisia.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Vehnätön elämä.