Aikataulut ja luovuus. Ystäviä vai vihollisia?

Ehkä hieman liian juhlallinen tai mahtipontinen otsikko tällä kirjoituksella, mutta annettakoon se anteeksi. Mutta kertoo hyvin niistä ajatuksista, joita tänään olen pyöritellyt.

Työskentelen luovuuden parissa, oma työni eli kaunokirjallinen kirjoittaminen on luovaa työtä, ja toisaalta taas osa työtäni on kannustaa myös muita luovuuteen. Voisi siis kuvitella, että työpäiväni ovat yhtä luovuuden virrassa kellumista, tai mitä mielikuvaa siitä nyt haluaakaan käyttää.

No, ei kuitenkaan ole.

Sitä usein sanotaan, että liika suunnitteleminen ja aikatauluttaminen tappaa luovuuden. Että rutiinit tappavat luovuuden. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, vaikka riski luovuuden tukahtumiseen kuitenkin aina on olemassa.

Olisihan se itse asiassa mukavaa jos voisi kaikki päivät haahuilla täällä kotona, "olla luova", tehdä sitä mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Mikäs siinä jos silti saa kaikki tarvittavat hommat tehtyä ja muu elämä antaa sille myöden.

Kaikilla se ei kuitenkaan mene niin.

Kolmen lapsen äitinä oma aikani on kortilla, joten se vain on pakko käyttää tehokkaasti. Rauhallisin ja hiljaisin työaikani on kuopuksen eskariaika eli klo 9-13 välillä. Tästäkin tunnin verran menee yhteensä kävelymatkoihin. Eli aktiivisinta ja tehokkainta työaikaa minulla itse asiassa on kolme tuntia. Ei siis paljoakaan aikaa odotella inspiraatiota. Sitä paitsi olen sitä mieltä, että yleensä se inspiraatio iskee työtä tekemällä. Eli kun vain yksinkertaisesti käy työhön kiinni, se innostuskin syttyy kyllä jossain vaiheessa kuitenkin.
Ja tämän tehokkaimman työajan lisäksi olen päätynyt siihen, että työaikani päättyy klo 15. Silloin viimeistään jätän tietokoneen rauhaan ja siirryn lasten pariin jos sattuvat kotona olemaan. Tai teen ruokaa, teen jotain muuta kuin töitä. Koska se muu elämä nyt kuitenkin on kaikkea muuta tärkeämpää.

Otin käyttööni työpäiväkirjan. Yleensä työpäivän päätteeksi kirjaan jo valmiiksi seuraavalle päivälle ne työt, jotka vain on pakko saada tehtyä, ja kun seuraavana päivänä aloitan työt, tiedän valmiiksi mitä pitää tehdä. Ja yksinkertaisesti teen ne pois, ruksin vihkooni homman tehdyksi ja kas kummaa, aikaa muuhunkin vielä jää.

En oikeastaan jaksa uskoa, että aikataulut ja rutiinit tappaisivat luovuuden. Minulla ne vain asettavat raamit toiminnalleni, määrittelevät sen mitä voin juuri sillä hetkellä tehdä. Ja viime päivinä olen saanut tietyn rutiinin kolmannen romaanikässärin kirjoittamiselle ja juuri tuo rutiini itse asiassa herättelee yllättävän tehokkaasti sitä luovuutta, pistää mielikuvitusta liikkeelle. Aikataulujen ansiosta saan myös valmista tekstiä aikaiseksi.

Ja huijasin ehkä hieman. Vaikka työpäiväni loppuukin klo 15, eivät aivoni silti yleensä vapaalla ole. Ruuanlaiton lomassa saatan pohtia romaanin seuraavaa lukua, kirjoitan ideoita tai jopa dialogeja muistikirjaani ja jos aivan uskomattoman suuri inspiraatio iskee, voin kaikesta huolimatta avata tietokoneen uudelleen ja kirjoittaa. Säännöt on tehty rikottaviksi ;) Itse asiassa, jos voin elää suurimmaksi osaksi koko arkeni luovuutta tukien, ei sen kaiken todellakaan tarvitse kulminoitua siihen hetkeen kun avaan tiedoston ja alan kirjoittaa.

Suorittajalle aiktaulut ja paperille kirjoitetut tehtävälistat ovat aina heikoilla jäillä kävelemistä, mutta senkin kanssa oppii elämään. Antaa mennä vain eikä mieti että pitäisi ja pitäisi. Vaan että voi ja saa.

Ja sitäpaitsi. Aina sen luovan hetken ihan oikeasti voi kirjoittaa vaikka kalenteriin. Pääasia, että antaa tilaa omalle luovuudelleen, juuri sen verran kuin itse haluaa!

Luovaa loppuviikkoa siis itse kullekin!

Kommentit

  1. Kuulostaa siltä, että luovuus ja tehokkuus elävät hienosti rinta rinnan. Että kirjoitettuasi esim. jonkin pätkän aivosi käsittelevät sen omaan tahtiinsa ja luot lisää vaikkapa sen ruoanlaiton lomassa ja - kun seuraavan kerran on vapaa hetki, kirjoitat sen ylös:)
    Luovuus ja kirjoittaminen ei varmasti synny pelkästään pöydän ääressä tai toisaalta pelkällä ideoinnilla - vaan näiden tasapainolla?

    Myös itselläni ajatukset ja ideat - ja niiden toteutus - eivät tapahdu samalla hetkellä. Tapahtuukohan kenelläkään... vai tarvitaanko aina aikaa prosessoinnille ja niiden pyörittelylle...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aloin myös miettiä, että tapahtuukohan kenelläkään ideat ja toteutus koskaan samalla hetkellä - luultavasti ei.
      Se on ihan totta, että yleensä ajatusten ja ideoiden prosessointi vaatii aikaa, sitten se kuuluisa flow tai inspiraatio tai leimahdus tai miksi sitä haluaakaan kutsua, onkin asia erikseen. Joskus vain on niitä hetkiä, jolloin inspiraatio iskee ja on pakko päästä työhön kiinni samoin tein...

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta