(Lukupäiväkirjaan) Suvi Ahola ja Satu Koskimies (Toim.); Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt

Lukupäiväkirjaani seuranneet ovat varmasti huomanneet, että olen lukenut tänä vuonna, varsinkin kesän aikana, hyvin paljon nk. tyttökirjallisuutta. Olen palannut Runotyttöön, Anna-kirjoihin, Lotta-sarjaan...ja olisikohan vielä jotain muuta? Tabletilla on e-kirjana Little Women, mutta englanniksi lukeminen käy hieman hitaasti, toisaalta Pikku naisia on tullut luettua suomeksi lukemattomia kertoja.

Kai muistat Uuden Kuun runotytön Emilia Byrd Sarrin ja Vihervaaran punatukan Anna Shirleyn?

Mutta kun loppukesästä tai alkusyksystä, en nyt itse asiassa enää edes muista, löysin kirjastosta Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittaman kirjan Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt - Lucy M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-kirjast suomalaisten naislukijoiden suosikkeina, oli minun se pakko lainata. Kirjastovirkailijalle nauroin lainaamieni kirjojen pinoa, juuri tuo melkein 400-sivuinen opus plus muutama Anna-kirja lisää...

Monelle suomalaiselle tytölle ja naiselle Anna ja Emilia ovat olleet kuin luottoystävä, ihanne ja esikuva. Tuhannet ovat kasvaneet aikuisiksi heidän kanssaan. Anna- ja Runotyttö kirjoista on sukupolvi toisensa jälkeen omaksunut sen, mikä niiden arvomaailmassa on parasta ja ikuista.

Kirjan taustasta sen verran, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto järjesti vuonna 2003 keruun Montgomeryn teosten suomalaisesta vastaanotosta. Kirjoituksia tutkijoille saapui kaikkiaan 222, mikä on mielestäni todella paljon. Materiaalia siis oli runsaasti, mikä sinänsä selittää sen, että kirja on paisunut näinkin paksuksi opukseksi. Jossain vaiheessa lukeminen jo hieman puudutti, mutta ymmärrän sinänsä toimittajien ratkaisun. Materiaalia vain oli käytettävissä aivan uskomattoman paljon.

Kirjassa käsitellään Montgomerya ja hänen tuotantoaan eri näkökulmista. Näitä ovat: Tuttu ja turvallinen Anna, Ylväs ja unelmoiva Emilia, Näin heidät on nähty, Anna ja Emilia elämäntaidon oppaina, Anna ja Emilia kirjoissa ja maailmankirjallisuudessa, Äideiltä tyttärille, Kirjoittajaksi ja kirjailijaksi sekä Nainen sanojen takana.

Luettavaa todellakin riitti.

Tässä kirjassa naiset itse kertovat, miksi Runotytöt ja Annat ovat olleet heidän "elämänsä kirjoja" ja miten niiden sankarittaret ovat vaikuttaneet moniin ratkaisuihin, jopa ammatin ja puolison valintaan.

Kirja oli kattava, todella kattava. Itse tietyllä tavalla kohderyhmään kuuluvana, tyttökirjoja lukevana aikuisena naisena, pystyin hyvin samaistumaan kirjoittajiin. En todellakaan ole ainoa aikuinen nainen, joka nauttii sukeltaessaan tasaisin välajoin Emilian tai Annan pariin vuosikymmenten taakse. Toisaalta huomasin, että oma lukijuuteni on melko neutraalia loppujen lopuksi, en valinnut puolisoani sen mukaan muistuttiko hän Teddyä tai Gilbertiä, en ole matkustanut Prinssi Edwardin saarelle enkä ole edes tiennyt, että on olemassa Montgomery-fanien postituslista. Nyt tiedän (mutta  en liity, sivuhuomautuksena sanottakoon.).

Jos haluaisin tiivistää kirjan sisällön tai sanoman tai miksi sen nyt haluaisi määritellä, niin ehkä pointti on se, että tyttökirjojen lukemisessa ei ole mitään väärää. Joskus tekee hyvää sukeltaa oman teini-iän aikohin, lukea melkoisen viatonta kirjallisuutta, jonka arvomaailma ainakin on vielä kohdallaan. Sääli sinänsä on se, että nykyajan nuoret eivät Montgomeryn kirjoille ole lämmenneet, mutta ehkä toivoa ei vielä ole menetetty. Jos Montgomeryn tyttökirjat ovat eläneet tähän asti, niin uskon niiden voiman pysyvän jatkossakin. Ne pitää vain löytää taas uudelleen...