(Lukupäiväkirjaan) Enni Mustonen; Paimentyttö

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan avaus.

Enni Mustonen eli Kirsti Manninen on yksi tuotteliaimmista kirjailijoistamme. Hänen tuotantoonsa kuuluu lastenkirjoja, historiikkeja, näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia, historiallisia romaaneja, naisviihdettä, dekkareita ja kirjallisuudentutkimuksia.

Tuottelias kirjailija siis.

Manninen itse kuvailee kirjoittamistaan Kirjasampo-sivullaan seuraavasti:

Minusta on hauskaa kirjoittaa erilaisia lajeja - oli kyse sitten kirjallisuuden tai vaikkapa TV-draaman lajeista. Olen koulutukseltani kirjallisuudentutkija ja erikoistunut tutkimaan nimenomaan lajien kehitystä ja niiden ominaispiirteitä. Väitöskirjanikin tein Ylioppilaslehden pakinoista Ollista Bisquitiin. Omimmalta tuntuu tietysti aina se laji, jota kulloinkin kirjoittaa.

Ihailen Mannisen (pitäydyn nyt sitten kuitenkin tässä kirjailijan oikeassa nimessä) tuotteliaisuutta ja ahkeruutta. Useimmiten sarjat ovat ilmestyneet kirja per vuosi -tahdilla eikä kyseessä kuitenkaan ole aivan heppoiset viihderomaanit, vaan ne ovat kuitenkin vaatineet melkoisen määrän taustatyötä, koska kirjat kuitenkin pohjautuvat vahvasti maamme historiaan, eri ajanjaksoihin ja niiden tapahtumiin.

Silti, myönnän että minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen Manniseen/Mustoseen (en voinut vastustaa Mustosta sitten kuitenkaan). Huomaan, että kertoessani lukeneeni Mustosen romaanin se ja se, koen tarvetta myös selittää miksi ihmeessä luen sellaisia romaaneja. Ehkä olen taas sen saman äärellä kuin Pienen runotytön kohdalla, tämä nyt ei ehkä ole arvostetuinta kirjallisuutta, vaikka en kyllä Mustosta hömpänkään puolelle sentään pistä.

Ja näiden alkupuheiden jälkeen yritän epätoivoisesti päästä aiheeseen; itse romaaniin.

Uusi lumoava sarja Syrjästäkatsojan tarinoita vie keskelle tunnettujen suomalaisten kulttuurikotien elämää, jota seurataan niiden keittiöissä häärivän piikatytön silmin. Sarja kertoo Ida Erikssonin varttumista aikuiseksi naiseksi, joka uskaltaa ottaa vastuun omasta kohtalostaan.

Sarjan ensimmäinen osa Paimentyttö kertoo orvoksi jääneestä Idasta, joka monen sattumuksen kautta päätyy palvelijaksi Topeliuksen taloon Björkkuddeniin. Paimentyttö aloittaa sarjan ja kertoo siis Idan ensimmäisistä vaiheista ja kasvamisesta lapsesta nuoreksi naiseksi.

"Koko päivän olin juossut edestakaisin, passannut herrasväkeä ja niellyt ne moitteet, joita kiihtyneet naiset olivat päästäneet suustaan. Entä jos olisin tehnyt niin kuin Selma ja lähtenyt omille teilleni?" 

Mielenkiintoisen aspektin romaanille tietenkin tuo se, että tämä fiktiivinen tarina sijoittuu kuitenkin keskelle täysiä faktoja, suomalaiseen kulttuurikotiin, keskelle Topeliuksen perhe-elämää. Ja tässä Mannisen taidot tulevatkin esiin, sillä historian kirjoittajana hänellä on sana ja kynä hallussaan sekä ennen kaikkea kirjoittaa historiasta uskomattoman mielenkiintoisesti.

Tämä arvostelu jäi luonnoskansioon pitkäksi aikaa, joten tarkimmat havaintoni ovat kadonneet jo kuin tuhka tuuleen vanhaa sanontaa käyttääkseni. Mutta sen verran koukutuin kyllä, että ajattelin laittaa kirjastosta varaukseen sarjan seuraavan osan eli Lapsenpiian.

Kirjat ja ennen kaikkea historia kirjasarjan ympärillä jatkaa omaa elämäänsä myös Facebookin puolella. Sieltä löydät uskomattoman paljon kuvia ja tietoa tuolta ajalta. Jos kiinnostuit, niin TÄSTÄ pääset sivuille...