Luovempi päivä.

Ihana syksy <3

Syksyssä vain on sitä jotain, ei sille voi mitään.

Ja hei, eilinen päätökseni luovemman työn päivästä piti, vaikka houkutus muuhun olikin suuri.

Aamulla soittelin kitaraa, kävin läpi runokokolemani runoja, karsin pois paljon, mutta kelpuutin mukaan yhtälailla.

Hain kuopuksen eskarista ja jäin vielä pihalle haravoimaan, koska aurinko paistoi niin ihanasti, kuopus hyppi lehtikasaan kerta toisensa jälkeen ja siihen riemuun oli vaikea olla yhtymättä.

Ja sitten olen hahmotellut perjantain kirjastovierailun runkoa, tai siis sen, mistä aion puhua. Ja ehkä minä tosiaan saan sen puolitoistatuntisen kulumaan, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Mutta tämä syksy. Sitä jaksan rakastaa edelleen. Vielä kun ei ole alastomien puiden aika, vaan saa nauttia tuosta väriloistosta ja muusta...