(Lukupäiväkirjaan) Nicky Cruz; Sydän tulessa

Kirja on ollut luettuna pöydällä jo tovin, välillä kirjoista kirjoittaminen vain meinaa jäädä tekemättä. Mutta nyt yritän taas saada kirjapinoa pienemmäksi, joten on aika myös tarttua itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa.

Koen itse asiassa hieman hankalaksi kirjoittaa "arvostelua" hengellisestä kirjasta, joka ei ole kaunokirjallinen romaani vaan enemmänkin opetuskirjallisuutta ja omaan elämään pohjautuvaa kerrontaa. En siis pääse pohtimaan juonenkäänteitä tai kirjailijan kieltä, sillä sellaisia ei ole.

Mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö kirjasta olisi kirjoitettavaa. Päinvastoin. Ne ajatukset vain pitäisi saada jollain tavalla jäsentymään.
Nicky Cruz ei kaihda voimallisia ilmaisuja sen enempää kuvaillessaan omaa legendaarista juokse, poika, juokse -elämänmatkaansa New Yorkin huumejengistä maailmanlaajaan palvelutehtäväänsä kuin haastaessaan sinua totiseen kristillisyyteen.
 Nicky Cruzin tarina nousi esiin Juokse poika, juokse -kirjan kautta, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1968. Kirjassa kerrotaan Nickyn tarina pahamaineisen Mau-Mau -jengin johtajana, joka löytää elämälleen uuden suunnan nousee taisteluun huumeita, alkoholismia ja väkivaltaa vastaan New Yorkin kaduilla.

Nicky Cruzin työ on laajentunut vuosien myötä ja hän onkin kiertänyt puhumassa ympäri maailmaa, Nyt 76-vuotias evankelista on jäämässä vähitellen ansaitulle eläkkeelle, vaikkakaan evankeliumin julistamisen paloa se ei Cruzin sydämestä tule koskaan sammuttamaan.

Mutta itse kirjaan.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Nämä osa-alueet ovat Palava rakkaus, Armo sekä Näky. Nämä kolme ominaisuutta ovat sellaisia, joiden Cruzin mukaan tulisi olla perusominaisuuksia jokaisen uskovaisen elämässä. Hän käy jokaisen osa-alueen läpi hyvin perusteellisesti, avaa termiä pintaa syvemmälle ja tuo kaiken esiin oman elämänsä kautta. Sydän tulessa ei siis ole korkealta julistettua teologiaa, vaan kirjoittajan oman elämän kautta kumpuavia totuuksia. Ja se, mikä tästä kaikesta tekee niin todellista on juuri omakohtaisuus. Se, että Cruz ei epäröi laittaa itseään ja elämäänsä likoon työssään.

Teknisiin asioihin palatakseni; rakenne toimii ja aihetta avataan juuri sopivasti. Kirjaa on helppo lukea, sen kohdalla ei huku teologisiin termeihin ja vaikeaselkoisiin asioihin. Se on täynnä elämää ja se innostaa katsomaan myös omaa elämäänsä uudella tavalla.

En kirjoita kirjasta oikeastaan tämän enempää, etten avaa sitä liikaa. Jos aihe kiinnostaa, se kannattaa lukea itse!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta