Ajatuksia kirjastojen tärkeydestä...

Uusi viikko alkoi yh-päivillä miehen lähtiessä Etelä-Suomeen töiden vuoksi, mutta hengissä vielä ollaan. No, vitsi vitsinä,vaikkakin, kummasti sitä tottuu siihen, että mies on nykyään niin tiiviisti mukana arjessa ja myös helpottamassa sitä (vaikkakaan itselle ei ole ollut kovinkaan helppoa tämä muutos 11 vuoden jälkeen...että joku tulee "sotkemaan" tutut kuviot).

Mutta eipä siitä pitänyt kirjoittamani. Vaan siitä kuinka perjantaina minua ja lapsia haastateltiin lehteen. Ei nyt sentään Hesarissa tai Aamulehdessä olla, mutta paikallisessa kuitenkin. Kauhulla kylläkin odotan lehteä kuvan vuoksi, vaikka ei sillä nyt sinänsä niin merkitystä ole. Mutta kun on koko päivän kärsinyt järkyttävästä päänsärystä ja on muutenkin väsynyt ja vähän räjähtänyt, niin ei ehkä ole hehkeimmillään lehtikuvassa kuitenkaan.

Niin, miten sitten päädyin lehteen yleensäkään?
Meillä on täällä Sastamalassa hieman vääntöä kirjastoista ja on uutisoitu pienten sivukirjastojen lakkauttamisesta ja tällä hetkellä valtuusto taitaapi olla keskustelemassa aiheesta itse asiassa. Mutta siis. En ollut köyttänyt itseäni meidän kylämme kirjaston oveen, vaan koska tuo meidän kirjasto suljettiin perjantaina sisäilmaongelmien vuoksi, päätin vielä käydä lasten kanssa palauttamassa kirjoja ja lainaamassa vinon pinon lisää. Ja satuimme siihen kellonaikaan olemaan ainoita asiakkaita kun toimittaja kirjastoon asteli, joten oli aika loogista joutua kuvattavaksi ja haastateltavaksi.

Sinänsä minulta kyllä löytyi asiasta mielipiteitä, varsinkin kun jatko ei vielä ole varmaa. Siis palaako kirjasto tänne meidän kylälle vielä takaisin niin kuin onneksi alustavasti on kuitenkin suunniteltu, vai lakkautetaanko kokonaan niin kuin aiotaan lakkauttaa aika suurella todennäköisyydellä muutama joka tapauksessa.

Olemme alusta lähtien kasvattaneet lapset kirjaston suurkuluttajaksi, meillä on aina luettu lapsille paljon, ja nyt kun kaikki kolme lukevat itse, he lukevat paljon. Onhan meillä auto ja pääsemme ajamaan pääkirjastolle, lasten lukuharrastusta tulemme tukemaan loppuun asti. Mutta pääkirjasto ei nyt vain korvaa sitä omaa kirjastoa, joka löytyy omalta kotikylältä. Kirjastoa, jonne pojat ovat voineet pyöräillä omin päin, kirjastoa, joka on tuossa vieressä.

Tämä meidän kaupunkimme nyt vain sattuu mainostamaan itseään Suomen kirjapääkaupunkina, joten on hieman epäloogista, että suurin säästökohde tuntuu olevan kirjastot. Tiedän että kuntien taloustilanteet ovat vaikeat, on pakko säästää, on pakko miettiä keinoja tehdä asioita toisin. Mutta silti. Sivukirjastojen sulkeminen vain tuntuu niin väärältä. Lasten lukuharrastusta tulisi tukea kaikin mahdollisin keinoin. Ei kaikilla ole varaa ostaa kirjoja kaupasta ja miksi edes tarvitsisi. Kirjastot vain avaavat ovia uusiin maailmoihin, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, lukeminen kehittää mielikuvitusta, lukeminen vaikuttaa oikeinkirjoitukseen, lukeminen....no, se on kaikkea!

Näillä näkymin kirjasto tänne kylälle vielä palaa, mutta ei se varmaa ole. Kaavaillut tilat pitää remontoida vastaamaan kirjaston tarpeita ja se vaatii rahaa. Kuinka houkutteleva vaihtoehto unohtaa koko kirjasto.

Mutta se mistä olen iloinen, on se pienimuotoinen kansannousu, jonka kirjastokeskustelu täällä on aiheuttanut. Ei täällä asukkaat ihan purematta niele päätöksiä sivukirjastojen lakkauttamisesta ja toivottavasti sama jatkuu loppuun asti.

Ugh. Olen puhunut.