Kirjastoista, osa II.

Vähän aikaa sitten kirjoitin kirjastomme lakkautusuhasta ja toimittajan vierailusta kirjastossa samaan aikaan meidän kanssamme. Turhamainen minä toivoi, ettei oma räjähtänyt olemus näkyisi kuvassa ja reilu viikko sitten kolahti lehti postilaatikkoon ja onneksi meikäläisen pärstää siellä ei näkynytkään, lapset vain. Ja kommenteistakin oli vain yksi virke. Mutta tuo jutun lyhyys kyllä selittynee sillä, että kuun puolessa välissä kaupunginvaltuusto päätti melkein yksimielisesti, että tämä meidän kylämme kirjasto jää ja sille myönnetään rahat uuden tilan remontoimista varten. Ja päätös laitettiin voimaan samointein.

Ei sinänsä että koko kirjastoaihe olisi täällä meillä käsitelty, vielä on monta sivukirjastoa, jotka lakkautusuhan alla elävät. Mutta onneksi on kaupunkilaisten syvät rivitkin, jotka vaativat kirjastojen tilan jäävän nykyiselleen.

Olin jo unohtanut tämän aiheen luonnosten joukkoon, mutta eilen luin viikon vanhaa paikallislehteä, jossa eräässä jutussa käsiteltiin (yllätys yllätys) kaupunkimme kirjastoja. Artikkelissa haasteteltiin filosofian tohtoria, dosentti Mikko Lahtista, joka mainitsi kuvaavasti Sastamalan olevan tällä hetkellä uinuvien kirjastojen kaupunki. Aika karuja sanoja kaupungista, joka on nimennyt itsensä Suomen kirjapääkaupungiksi ja jossa on kunnan kokoon nähden kirjastoja enemmän kuin missää muualla Suomessa.

Mikä sitten tällä hetkellä on pielessä?
Artikkelista käy ilmi, että täällä Sastamalassa sivukirjastojen lainausluvut vähenevät vuosi vuodelta. Kirjastoja vaaditaan pysymään kylillä, mutta niitä ei kuitenkaan käytetä tarpeeksi. Millä tavalla kirjastot voisivat edes teoriassa jäädä sivukylillekin? Sillä, että niitä todella käytettäisiin, että kirjastojen tarve näkyisi myös lainausluvuissa.

Mutta on myös se toinen puoli, kyse ei ole vain meistä kirjastojen kuluttajista.

Lahtinenkin toteaa, ettei se riitä että niitä kirjastoja on. Tärkeämpää on se, missä kirjastot ovat, mitä ne tarjoavat kaupunkilaisille. Hän toteaa, ettei saisi jäädä seisovaan veteen makaamaan.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Nykyinen kirjastotoiminta on toiminut vuosikymmenet, mutta vähitellen alkaa näyttää siltä, että se ei vain riitä. Aika muuttuu ja myös kirjastojen tulisi muuttua mukana. Perusidea tietenkin pysyy samana: kirjastoista voi lainata kirjoja. Mutta kirjastot voisivat tarjota paljon muutakin, loppujen lopuksi vain mielikuvitus on rajana.

Entä jos kirjastojen yhteyteen liitettäisiin muitakin palveluita? Entä jos kirjastot tuotaisiin tehokkaammin lähemmäs kuntalaisia? Entä jos kirjastojen imagoja yritettäisiin muuttaa, tehdä niistä enemmän kuntalaisten yhteisiä olohuoneita, järjestää kirjastoissa tapahtumia, teemaviikkoja, mitä tahansa.

Kunnan kannalta ymmärrän oikeastaan nykyisessä taloustilanteessa erittäin hyvin pohdinnat sivukirjastojen lakkauttamisesta. Mutta se ei kylläkään tarkoita sitä, että olisin lakkautuksien kannalla. Kaikkea muuta. Minä olen aina kannattanut kirjastoja, puhunut niiden puolesta ja näin tulen tekemään jatkossakin.

Mutta se mikä pitää muistaa; ajat muuttuvat ja meidän on vain muututtava mukana. Myös kirjastojen.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

Joskus unelmat muuttuvat.

Kysymyksiä ja vastauksia...