Niitä näitä.


Perjantaina jäi perinteinen "on taas perjantai" -postaus kirjoittamatta, itse perjantaikin meni jo sellaisessa hujauksessa ettei tosikaan. Perjantai alkoi aamulenkillä hoitokoiran kanssa, sen jälkeen istuin turvallisuuskoulutuksessa loppupäivän, söin välissä lounassalaattini puiston penkillä istuen ja kirjaa lukien, luin Aamulehden vasta illalla, mutta kiinnostavia artikkeleita löytyi siltikin, julmetusta niska- ja päänsärystä huolimatta.

Tänään olen ehtinyt jo lähettää pojat kouluun, passittaa kuumeisen eskarilaisen lepäämään, ripustanyt pyykit, lenkkeilyttänyt koiran, suunnitellut tekeväni kissasta ja koirasta kintaat (tuo kaksikko saa välillä hermoromahduksen partaalle) ja hahmotellut erästä lehtijuttua alkuun. Vielä olisi ohjelmassa lounastamista miehen ja kuopuksen kanssa, töiden käytännön juttujen pohtimista ja jos aikaa vielä jää niin haluaisin sukeltaa taas hieman kolmoskässärin maailmaan.

Rauhallisen kotiviikonlopun ja puuhastelun jälkeen olo on levännyt ja on taas energiaa käydä töiden kimppuun. Ja tuo uskomattoman ihana syksy ulkona saa minut hymyilemään vielä enemmän, lämmin aurinko (eikä sada vettä!!!), kaunis syksyn vähitellen värjäämä luonto ja mitäs vielä. Ainoastaan nämä maaseudun tuoksut aamuvarhaisella saavat nyrpistämään nenää, mutta ehkä siihenkin vielä joskus tottuu...ehkä.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta