Niitä näitä.

Viimeistä lomaviikkoa viedään lapsilla ja me aloitetaan vielä pieni roadtrip sen kunniaksi. Huomenna kohti pohjanmaata ja samalla kun kyläillään äiteen luona huollan myös auton. Kummasti tuolta päin Suomea saa huoltoajan nopeasti ja millä palvelualttiudella...ja sitten vielä loppuviikosta suuntaamme Keuruulle siskon luokse kyläilemään ja lauantaina olisi vielä tarkoitus suunnistaa PowerParkiin koko suuren poppoon voimin.

On tullut pakattua siis taas kerran tavaroita matkaa varten ja samalla menin kuopuksen ja keskimmäisen vaatekaappeja läpi ja siirsin pieneksi jääneet kierrätystä odottamaan.

Käytännön asioitakin on tullut hoidettua ja laadittua listoja. Siitä voit lukea enemmän täältä.

Shoppailun tulos.

Eilen käytiin hieman ostoksilla ja saimme kyllä Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa elämämme parasta palvelua. Keskimmäisen sandaali jäi liukuportaissa jumiin kantapään puolelta (älkää kysykö miten, sitä mekin ihmettelemme...) niin että koko liukuportaat pysähtyivät ja kenkä oli tiiviisti siellä välissä. Henkilökunta soitti huoltomiehen paikalle ja osaston vastaava tms. saapui myös paikalle ja meitä kehotettiin jatkamaan ostoksiemme tekemistä, he tuovat sandaalin kyllä takaisin. Ja niin saapui kenkä matkaopashyllyn luokse ja minä yritin sanoa, että oma vikahan se oli kun tuolla tavalla onnistuu kenkänsä jumiin sinne saamaan, mutta ei. Eli sanotaanko näin, että Akateemisessa Kirjakaupassa saamamme kohtelu ja palvelu oli ensiluokkaista, siksi siitä haluan näin vielä julkisestikin kirjoittaa.

Mies lähti katsomaan auton renkaiden paineet esikoinen mukanaan ja kaksi nuorimmaista jäi pihalle leikkimään. Moninaisten riitojen ja metelin jälkeen tämä rauhallinen hetki yksin ja hiljaisuudessa on luksusta. Ja onpahan eloni alkaneen viikon taas kerran tiiviisti lapsukaisten kanssa, joten ansaittuakin tämä hengähdystaukokin saattaa olla.

Kirjoittanut en ole, mutta henkilöt elävät ajatuksissani. Istun junassa heidän kanssaan ja mietin seuraavaa käännettä, mitä sitten tapahtuu? Joskus se on tätä. Vaikka mitään konkreettista ei tapahdu eikä sanoja synny paperille niin kakkoskässäri etenee kuitenkin ajatuksissani. Ja joskus tämä on kaikista tärkein osa koko projektia.

Mutta nyt ajattelin käyttää hiljaisuuden hyödykseni ja lukea hetken aikaa...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Vehnätön elämä.

Olisinpa tiennyt.