Aamusta iltaan...

Tekemisten listaaminen jatkuu, sillä se on oikeastaan ihan mielenkiintoista! (Omasta mielestäni siis...)


Kello on kaksi. Olen istunut aika visusti olohuoneessa läppäri sylissäni ja lukenut luovuudesta R. Keith. Sawyerin opusta Explaining Creativity, The Science of Human Innovation. Uuh, ja ihkaoikeasti ulkomaan kielellä. Kyllä aivoparat ovat saaneet taas kyytiä. Tauko tekee hyvää, joten kahdelle nuorimmaiselle välipalaa ja esikoisen puhelinsoittoa odottamaan.


Kello kolmeen mennessä kaksi nuorimmaista on ruokittu ja uudet pyykit ladottu koneeseen. Pistän napit korvilleni ja avaan kakkoskässärin tiedoston pitkästä aikaa. Teksti ei ensalkuun kulje, kaikki on tahmaistakin tahmaisempaa, korkkaan kokikseni, mutta sekään ei auta. Ja kello kolmeen mennessä keksin vihdoin ratkaisun miksei toinen fokalisoija oikein solju eteenpäin. Musiikki! Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut musiikista ja kirjoittamisesta ja miten vasta nyt heräsin siihen että tottakai se vaikuttaa. Chopin on siivittänyt toisen henkilön kirjoittamista sanoiksi, se virtaa jo hänen suonissaan ja luultavimmin tästä eteenpäin aina Chopinia kuullessani näen silmissäni hänet, hänet tietenkin. Mutta eihän se sama musiikki voi olla myös toisen henkilön musiikki, ei tietenkään. Joten youtube käyttöön ja nyt toisellakin on oma musiikkinsa, enemmän energiaa, tempoa ja erilaista kuin Chopin. Ja kappas vain kuinka teksti alkoi jo kulkea.

Nyt kello neljään mennessä olen puhunut äitini kanssa puhelimessa ja hakenut esikoisen ja kaverinsa meille, sotkenut taas kerran käteni ketjurasvaan ja ajellut läpi pikkuruisen keskustamme musiikin mukana laulaen. Olen myös ripustanut lisää pyykkiä kuivumaan ja ajattelinpa kirjoittaakin vielä hetken, ihan hetken vain. Ja ruokaa laitan ja ehkä luen tai ehkä vain olen tai, en tiedä. Samapa tuo.

Ja eikö jokainen työpäivä lopu klo 16? Ainakin jos se on alkanut jo kuuden jälkeen aamulla.
Joten tällainen oli minun päiväni tänään, millainen päivä sinulla oli?

P.S.
Pientä perheenäidin iltapuhdetta. Jotain saamattomuudestani kertoo se, että kyseinen kasa on odottanut parsijaansa reilun vuoden verran...
(Älä tee tänään mitään sellaista, jonka voit ihan hyvin tehdä huomennakin näyttäisi olevan mottoni...)

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Uusi vuosi ja kuulumisia.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Vehnätön elämä.