Luovuutta(ko)?


Joskus kotona työskentely on ihan mukavaa, itseäni ainakin näytön takaa näkyvä miellyttää, melkeinpä voisi sanoa että inspiroi. Luen väitöskirjaa luovuudesta, kirjoitan esseetä luovuudesta, kuuntelen jonkun säveltämää musiikkia (=jonkun luovuuden tulos), katseeni nostaessani näen veljeni maalaamat taulut ja kirjahyllyn täynnä kirjoja (taas joidenkin ihmisten luovuuden tuloksia...) joten voiko tämän luovempaa ympäristöä enää ollakaan?


Luultavasti voi ja onkin ja se taitaa loppujen lopuksi olla päivästä kiinni, ihmisestäkin ja päivän tunnelmasta. Ehkä tänään inspiroi tämä ja huomenna ei. Ja sitäpaitsi taisinpa joskus toukokuussa kirjoittaakin jo siitä ettäs jos tienaisin kirjoittamisellani hieman enemmän vuokraisin samantien työhuoneen itselleni tuolta aidan toiselta puolelta varuskunnan alueelta. Tuollaisessa 1800-luvun rakennuksessa luulisi jo olevan luovuutta kerrakseen.

Ja kyllä vain, tiedän silti ettei luovuus ole paikasta kiinni, ei rakennuksesta ei huoneesta jossa on. Olen lukenut aivan liikaa aiheesta juuri nyt enkä lähde väitöskirjaa tänne referoimaan, mutta ehkä yksinkertaistaen oma mielipiteeni luovuudesta on se, että luovuus on uuden luomista, sitä että on "auki", jollekin uudelle, antaa sille mahdollisuuden. Ja uskaltaa, sillä luovuus tarvitsee sen että uskaltaa hypätä. Luovuutta on se että rikkoo totuttuja rutiineja, tekee tutun asian uudella tavalla.

Ja loppujen lopuksi, onko luovuus mitään tästä?

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Uusi vuosi ja kuulumisia.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Vehnätön elämä.