Vuosi 2015.

Aluksi mietin, etten jaksa kirjoittaa vuosikoostetta tänne blogiin, mutta muutama ilta sitten selailutani blogiani tämän vuoden osalta innostuin sitten kuitenkin. (Ja samalla luin ostaneeni alkusyksystä itselleni toppahousut, jollaisia en muistanut omistaneeni. Kannatti lukea vanhoja tekstejään läpi siis.) On siis kuitenkin tapahtunut niin paljon, että on itse asiassa mukava palata kuluneen vuoden tunnelmiin vielä kerran.


Alkuvuodesta olin toiminut yrittäjänä hurjat kolme kuukautta kun tajusin, ettei se todellakaan ole minun juttuni. Aluksi ajattelin sitä epäonnistumisena, mutta nopeasti käänsin ajatuskulkuni toiseen suuntaan. Ainakin kokeilin jotain uutta, uskalsin, mutta tärkeintä kaikessa; kuuntelin ennen kaikkea itseäni päätyessäni siihen, etten ole yrittäjä luonteeltani sitten kuitenkaan.

Eikä lopettamispäätöksestä mennyt kuin viikko kun sain näyttelijäystävältäni tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä.


Heti helmikuun alussa olin uuden edessä kirjoitettuani elämäni ensimmäisen monologin. Lisähaastetta projektiin toi se, että ryhdyin myös monologin ohjaajaksi (sekä lavastajaksi että kuiskaajaksi) ja näin esikoisohjaukseni Kuudes hetki sai ensi-iltansa pääsiäisenä.

Maaliskuu oli blogin puolellakin oikeastaan pelkkää monologia, turhauduin välillä omaan epävarmuuteeni, mutta kaiken jälkeen olin ennen kaikkea onnellinen, vaikkakin myös hyvin väsynyt. Toukokuun alussa tein vielä yhteenvedon koko projektista ja sen jälkeen olikin aika siirtyä eteenpäin.


Kesäkuun alussa olin lasten kanssa leirillä viisi päivää, vietimme enimmäkseen aikaamme kotiympyröissä miehen tehdessä vielä töitä meidän muiden lomaillessa. Osasin ottaa kesäloman levon kannalta, ja päälimmäisenä ajatuksena oli se, että olen onnellinen.


Heinäkuussa jatkoimme lomailua miehen päästessä lomailun makuun myös. Suurimmaksi osaksi vietimme lomamme kotiympyröissä, mutta se teki itse asiassa ihan hyvää. Emmekä siitä huolimatta ainakaan rasittaneet itseämme liiallisilla remonteilla tai kotitöillä, vaan otimme lomailun ihan lomailun kannalta. (Vaikkakin ennen esikoisen synttäreitä maalasimme pikkueteisen seiniä valkoiseksi vielä puolen yön aikaan...)

Elokuussa edessä oli haikeat hetket, kun siskoni perhe lähti kohti Thaimaata.


Heinäkuussa kesäkuun ajan mielessä pyörineet ajatukset muotoutuivat tekstiksi paperille, ja minun oli pakko todeta, että taas mennään. Muuten kirjoitin Kutsu-monologista yllättävän vähän tänne blogin puolelle, syynä ehkä se, että minulla oli kiire niin monologin kuin muidenkin tehtävien suhteen, joten vaikka ajatuksissa pyöri jos jonkinlaista pohdittavaa, blogiin näitä ajatuksia en koskaan ehtinyt kirjoittaa. Toisaalta myös nyt toisella kertaa prosessi oli tietyllä tapaa helpompi, vaikka haastoihan sekin.


Marraskuussa haastoin itseni näkemään marraskuun uudella tavalla, ja loppukuusta totesin sen myös onnistuneen. Hieman haastetta toi koko perheen sairastelukierre, joka alkoi marraskuun puolesta välistä ja jatkui melkein joulukuun loppuun asti, mutta siihenkin alkoi jo tottua. Muuten marraskuu oli monologista laskeutumista, lenkkeilyä ja itseni hyvinvointiin keskittymistä (sitä en tiedä kuinka hyvin viimeisimmässä onnistuin, sillä juuri loppuvuodesta kävin kyllä omien voimavarojeni äärirajoilla...)


Joulukuussa pääsin mukaan koulutyöhön, ja olin mukana nukketeatterissa ja joulunäytelmässä niin Jämijärvellä, täällä Äetsässä kuin Pomarkussakin. Ja tämä rupeama muuttikin heti meidän arkeamme ja sai minut pohtimaan, miten muut sen tekevät. Koulutyön lisäksi minulla oli yllättävän paljon tekemistä seurakunnassakin, viimeisimpänä rutistuksena joulujuhlan päävastuun vetäminen. Näin ollen joulu yllätti minut lopulta tulollaan.


Loppuvuosi on kulunut hyvin rennoissa merkeissä, sillä olen maannut sohvalla, tuijoitellut kattoa hetken toisensa perään, olen lukenut uskomattoman määrän kirjoja, tehnyt muutaman kävelylenkin, pelaillut lautapelejä lasten kanssa, käynyt elokuvissa koko perheen kanssa, syönyt hyvin, ja ymmärtänyt kuinka väsynyt olen oikeasti viime aikoina ollut. Ja kuinka tärkeää se ihan oikeasti olisi pitää omasta jaksamisestaan huolta. Siinä haastetta tulevalle vuodelle...


Vielä pientä nippelitietoa kuluneesta vuodesta:

* Toimin tämän vuoden CAF ry:n hallituksessa sekä jäsenlehden taittajana/toimittajana.
* Luin vuoden aikana yli 70 kirjaa (tästä tarkemmin ensi vuoden puolella) (Lukupäiväkirja laahaa tällä hetkellä hieman jälkijunassa...)
*Vedin luovan muistelutyön kurssin Sastamalan opistolla.
*CAF ry:n kesätapaamisessa pidin kirjoittajapajan osallistujille.
*Aloitin kuvataidekurssin.


Retkellä kävimme ainakin

Näiden lisäksi kävimmme kesällä myös Huittisissa Ripovuorella sekä Kännönvuorella, Turussa, Merikarvialla, Suomenlinnassa ja Oulussa, joista en koskaan blogiin kirjoittanut.

Tampereella kävin useammankin kerran, sillä...
...toukokuussa vietimme siellä miehen kanssa päivän ihan kahdestaan.
...heinäkuussa olimme siellä taas kerran ilman lapsia, tällä kertaa myös yötä hotellissa
...joulukuussa kävin äitini kanssa siellä taidenäyttelyn merkeissä, ja parin viikon päästä vietin siellä mielenkiintoisen taidepäivän.
...tuorein käynti oli nyt joulukuun viimeisinä päivinä kun kävimme koko perhe elokuvissa ja syömässä.
Tampereella olemme piipahtaneet näidenkin lisäksi, mutta blogiin ei jokainen kerta sentään ole päätynyt.


Tällainen oli minun vuoteni! Paljon jäi mainitsematta, mutta melkoisen tapahtumarikas vuosi alkaa olla lopuillaan! Nyt suuntaankin vähitellen katseeni kohti tulevaa vuotta 2016!

Hyvää alkavaa vuotta 2016!

Kommentit

  1. Minusta on ollut kiva lukea näitä vuosikatsauksia eri blogeissa. Olen blogisi uusi lukija ja tämä oli hyvä tapa tutustua sinuun. Itsekin olen vuosikatsausta kirjoitellut, se on tulossa lähipäivinä kahdessa eri osassa.

    Mukavaa vuotta 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet löytänyt blogini! Tervetuloa mukaan!

      Itsekin olen tykännyt lukea muiden blogeista vuosikatsauksia, ja huomasin että loppujen lopuksi sellaisen kirjoittaminen oli itselle myös kiva projekti. Tietyllä tavalla vanha vuosi on laitettu pakettiin, ja voi lähteä hyvillä mielin kohti tulevaa vuotta!

      Hyvää tulevaa vuotta myös sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Olisinpa tiennyt.

Miksi ei?

Haasteista.