(Lukupäiväkirjaan) Witi Ihimaera; Valasratsastaja

Kaksi vuotta sitten teimme reissun Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, ja noiden viikkojen aikana rakkaus Uutta-Seelantia kohtaan syntyi. Kaunis maa ja ihanat ihmiset, varsinkin alkuperäiskansa, maorit, jäivät sydämelle.

Kipeänä ollessani mietin, olisikohan meidän kirjastossamme mitään kirjaa, joka kertoisi maoreista.. tai edes Uudesta-Seelannista. Ja sieltähän löytyikin Valasratsastaja, joka oli nimenä jokseenkin tuttu. Samalla reissulla mies löysi DVD-hyllystä Valasratsastaja-elokuvan, joka päätyi lainattavaksi samoin tein. Ja sieltähän se nimikin oli tuttu, menestyselokuva yli kymmenen vuoden takaa.
Ennen vanhaan, menneinä vuosina, maa ja meri tunsivat suurta tyhjyyttä ja kaipuuta. Vuoret olivat kuin poutama, portaat taivaaseen, ja rehevä vihreä sademetsä väreili monivärisenä kakahuna. Taivas oli kimalteleva paua, tuulen ja pilvien kuvioima kowhaiwhai ja joskus se heijasti sateenkaaren prisman tai eteläisen aamuruskon. Meri oli alati muuttuva pounamu, välkehtien se yhdistyi saumattomasti taivaaseen. Tämä oli maailman pohjalla oleva lähde ja kun siihen katsoi, saattoi tuntea näkevänsä ikuisuuteen.
Kirjan tapahtumat siis sijoittuvat Whangaraan, Uuden-Seelannin itärannikolle, jonka asukkaat uskovat polveutuvansa Paikeasta. Vaikka kirjan tarina ja sen henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, on tarina Paikeasta osa maorimytologiaa.
Tämä ajaton teos kertoo rohkeasta tytöstä, vanhanaikaisten ajattelutapojen kahleista ja voimasta uskoa omiin kykyihinsä. Muinaisen mytologian mukaan joillakin ihmisillä on kyky puhua valaiden kanssa. Valas on pyhä eläin ja valaiden hyvinvointi kertoo koko maailman hyvinvoinnista.
Vaikka kirja olikin fiktiivinen romaani, antoi se kuitenkin edes pienen pintaraapaisun maorikulttuuriin ja sen perinnäissääntöihin. Oman lisänsä ja viehätyksensä toi myös maorinkieliset sanat, joita oli viljelty tekstin sekaan hyvin runsaasti. Onneksi kirjan viimeisillä sivuilla oli sanasto, jonka avulla moni asia selkiytyi huomattavasti. Toisaalta tämä kyllä hidasti lukemista melkoisesti.

Oli myös mielenkiintoista lukea tarinaa Paikeasta, mytologian valasratsastajasta, tämän menneisyyden tarinan vuorotellessa nykyhetken tarinan kanssa. Eikä kyse ole vain mytologiasta ja uskomuksista, vaan myös maorien omasta kulttuurista, jonka he ovat onneksi onnistuneet säilyttämään melko elinvoimaisena tähän päivään asti.
Kun Kahutia Te Rangi syntyy, isoisä suuttuu. Tytölle ei olisi saanut antaa pojan nimeä - varsinkin kun Kahutia on pyhä sankari, esi-isistä tärkeimpiä. Mutta kun valaat alkavat kärsiä, koko kylän on tehtävä yhteistyötä, eikä Kahukaan voi pysyä sivussa. 
Valasratsastaja on jollain tavalla hyvän mielen elokuva. Se kertoo perinteistä kunnioittaen, mutta myös tietyt ajatusmallit kyseenalaistaen ja Valasratsastaja onkin tarina, joka kertoo tytöstä, joka ei asetukaan perinteisiin malleihin, ja joutuu sen vuoksi käymään omat kamppailunsa, ennen kuin hänet hyväksytään sellaisena kuin on.

En tiedä olisiko elokuva kannattanut katsoa ennen kirjan lukemista, sillä luettuani tarinan ensin kirjasta, oli elokuva...no hieman erilainen. Mutta päästyäni tämän pienen (tai vähän suuremmankin) seikan yli, oli elokuvakin itse asiassa aivan hyvä.

Mutta kirja on aina kirja!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

Joskus unelmat muuttuvat.

Kysymyksiä ja vastauksia...