(Lukupäiväkirjaan) Helena Herlevi; Sarinhelmat savessa

Olisikohan kirja peruja joko äitini tai siskoni kirjahyllystä, mutta jokunen aika sitten löysin sen omasta hyllystäni iltalukemista itselleni etsiessäni. Eikä siinä kyllä kovinkaan montaa iltaa mennytkään kun kirja oli jo luettu, sen verran mielenkiintoinen se meinaan oli.
Helena Herlevi on toiminut pitkään lähetystyössä Aasiassa, viimeksi uranuurtajana Bangladeshissa oraon-heimon keskuudessa. Hän kertoo tässä kokemuksiaan, jotka ovat liikuttavia ja hauskoja, riipaisevia ja ajattelemaan panevia.
Helena Herlevistä jos jotain, niin hän valmistui sosiaalihuoltajaksi -64 ja toimi sen jälkeen kolme vuotta lastenkodin johtajana Kuusamossa. Lähetyskoulutuksen jälkeen hän lähti syyskuussa -70 Keski-Aasiaan, jossa työskenteli kolme vuotta ja sen jälkeen Nepalissa noin puolitoista vuotta. Lähetystyöhön Bangladeshiin Herlevi saapui marraskuussa -76.

Herlevi teki kiitettävän uran lähetyskentällä, monet vuodet uurastaen pioneerina uusien hankkeiden parissa. Sarinhelmat savessa onkin omalla tavallaan kertomus siitä henkilökohtaisesta näystä, jonka Helena Herlevi oraon-heimosta oli saanut, ja jota seuraten hän kulki eteenpäin täyttääkseen sen tehtävän, jonka oli Jumalalta kokenut saaneensa.
Helena Herlevin henkilökohtainen kerronta avartuu yleisemmäksikin lähetystyön kuvaukseksi iloineen ja itkuineen. Lukija elää Helenan rinnalla, samastuu häneen ja saa kosketuksen omaan sydämeensä. Henkilökohtaisesta otteestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi sen vuoksi kirja soveltuu kenelle tahansa.
Oli mielenkiintoista lukea evankelisluterilaistaustaista kirjaa lähetystyöstä ja arjesta lähetyskentällä, sillä suurimmaksi osaksi olen omasta taustastani johtuen tähän asti lukenut helluntailaislähettien kertomuksia työstään, joten tämä näkökulman avartaminen tuli ihan sopivaan saumaan.

Herlevin kerronta on hyvin selkeää ja mutkatonta, ja erittäin rehellisiä. Hän tuo esiin tietenkin työn kohokohdat ja onnistumiset, mutta myös kamppailut arjen ja vieraan kulttuurin haasteiden keskellä, työn raskauden ja oman väsymisensä. Ja se on enemmän kuin hyvä asia, sillä sitähän se lähetystyö usein on. Harvemmin lähetyskentillä työskentelemistä lomana pidetään, ja mitä useamman lähetystyötä käsittelevän elämäkerran olen lukenut, sitä paremmin ymmärrän kotimaanlomien tärkeyden.

Ja vaikka nyt eletään vuotta 2015, niin en loppujen lopuksi pidä tätä kirjaa millään tavalla vanhentuneena. Sama tarve evankeliumille on edelleen ympäri maailmaa ja vaikka maailma onkin kehittynyt tietyillä osa-alueille paljonkin, niin moni asiat on pysynyt siitäkin huolimatta muuttumattomana...

(Kirja on julkaistu vuonna 1987, joten takakannen teksti ei ehkä ole kovinkaan validi tänä  päivänä, mutta laitoin sen siteerauksiksi tekstin lomaan siitä huolimatta. Herlevi on syntynyt vuonna -42 ja on näin ollen tällä hetkellä jo 73-vuotias eläkeläinen. Eikä nopealla googlettelulla  ainakaan tullut ilmi, että hän olisi vielä siirtynyt ajasta ikuisuuteen...)
 

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta