Näitä päiviä.

Tämä on ollut päivä, jolloin on ollut hieman haastavampaa taistella marraskuun ankeutta vastaan.

Ei siinä mitään, aamu alkoi ihan mukavasti, auringonnousu oli valtavan kaunis ja aamulenkkikin sujui ongelmitta.

Mutta sitten onnistuin saamaan niskani jumiin yrittäessäni kirjoittaa tietokoneella kitara sylissäni epäergonomisesti sängyllä istuen. Ja jumitus sai pään särkemään ja mielialan laskemaan hieman.

Sitten ulkoa kuului järkyttävää meteliä, juoksin pelastamaan Miska-kissamme kulmakunnan kauhun (aka paholaisen kätyri) kynsistä. Ja huomasin että katti oli yltäpäältä likainen ja haisi kuin rankkitynnyri. Ja sotki sitä mukaa paikkoja mihin päätyi istumaan.

Pesin lattioita siis. Ja putsasin kissan.

Ajattelin keittää kahvia, siirsin samalla puuhani hieman ergonomisemmalle paikalle keittiön pöydän ääreen.

Kahvi valmistui, sain sen mukiinkin ihan mukavasti.

Jatkoin laulunsanojen kirjoittamista koneelle (viikonloppua varten) ja tuskastuin jo siihenkin, kun puuhaan oli kulunut jo puolet päivästä. Saati että osa lauluista oli joululauluja, ja minä en ole jouluihminen sitten millään tavalla.

Ja hetken päästä yksi väärä liike ja puoli litraa maitokahvia oli pitkin keittiön pöytää, tuoleja ja lattiaa. (Onneksi puhelin ja tietokone olivat tarpeeksi kaukana ja pysyivät kuivina...)

Pesin taas lattian. Ja pöydän. Ja tuolit.

Keitin uuden mukillisen kahvia. Sain juotuakin sen.

Naputtelin sähköposteja, puhuin puhelimessa, tuijottelin kaleteria, tein ruuan (eikä se edes palanut pohjaan!).

Unelma rauhallisesta illasta karitui siihen, että pitää lähteä ostosreissulle viikonloppua varten, illasta pitää hoitaa lehden taitto loppuun.

Mutta oikeastaan olen enää vain nauranut. Koska kun päivälle kasaantuu tarpeeksi kommelluksia ja muita, siitä ei oikeastaan jaksa enää edes välittää. Ja hei, ainakin tänään on tapahtunut, ja paljon...

Sitä paitsi, ostosreissukin on ihan kiva juttu, lähdemme ostamaan tavaroita Joulun lapsi -keräykseen. Hyvää tekemällä oikeasti saa hyvän mielen.

Sitä paitsi, tämän päivän pelasti täysin kuopuksen minulle kiikuttama kirjelappunen.


Ei tällaisia kirjeitä saadessa voi kovinkaan ankea marraskuu olla!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Vehnätön elämä.