(Lukupäiväkirjaan) Anni Polva; Rakasta minua hiukan!

Anni Polva. Tuo nimi on ollut minulle aina yhtä kuin Tiina-sarja. Mutta onhan Polva kirjoittanut kiitettävän paljon muutakin kuin Tiina-kirjoja, sillä tuotanto (sekä nuorille että aikuisille suunnattu) on kyllä ihailtava, ja minulle (vielä) melko tuntematon.

Toivottavasti ei kauaa.
Ison toimiston sähäkkä pikakirjoittaja Lulu ihastuu ensisilmäyksellä johtajan huoneessa näkemäänsä pitkään, komeaan luutnanttiin ja päättää siltä istumalta saada miehen omakseen.
Anni Polvan syntymästä tuli tämän vuoden (2015) tammikuussa kuluneeksi 100 vuotta. Tämän vuoksi hänen kirjoistaan on otettu uusintapainoksia, ja maaliskuussa luinkin yhden Polvan nuortenkirjoista; Me tytöt.

Mutta nyt itse asiaan.
Kun Lulu lähtee lomalle erääseen maataloon, hän on lentää pyrstölleen kuullessaan, että luutnantti on talon emännän veli! Eikä siinä vielä kaikki, mies on myös lujasti kihloissa Lulun tapaisen tarmokkaan tytön kanssa.
Rakasta minua hiukan! on Anni Polvan esikoisromaani, se ilmestyi vuonna 1945, heti sotien jälkeen, ja tämä aihepiiri näkyy myös kirjassa, miten muutenkaan. Luulen että kirja on kyllä ilmestynyt hyvään saumaan, tekihän sota-ajat melkoista tuhoa itse kunkin elämässä. Arki on raskasta ja haasteellista, joten Rakasta minua hiukan! oli luultavimmin piristävää lukemista kaiken sen harmauden keskelle. Vaikka sota aiheena löytyi kirjastakin, se ei tehnyt kirjasta raskasta luettavaa. Ehkä enemmänkin se toi kirjan lähelle lukijoitaan, se ei todellakaan ole tainnut jäädä kovinkaan etäiseksi sen ajan lukijoille.
Mutta Luluhan ei niin vain luovuta - ja luutnantti saa toden totta huomata, että sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. 
Anni Polvan kirjat ovat ihanan raikkaita. Ne ovat tietyllä tavalla todella kevyitä, mutta eivät kuitenkaan hömppää. Niissä on paljon huumoria, mutta niin luonnollisella tavalla, ettei se häirinnyt, ainakaan minua. Jollain tavalla henkilöhahmot ovat niin todellisia, että uskon näillä olevan monia esikuvia todellisesta elämästä, mene ja tiedä.

Anni Polvan kirjoissa on sitä arvomaailmaa, jonka koen omakseni. Näitä kirjoja lukiessani näen myös maailmankuvaa, jossa kaikki on niin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa.

Yksinkertaisesti Polvan kirjat saavat hyvälle tuulelle!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Kysymyksiä ja vastauksia...