(Lukupäiväkirjaan) John Goodfellow & Andy Butcher; kohtaaminen Amsterdamissa

Rakastan elämänkertojen ja muistelmien lukemista. (Ehkä jonain päivänä vielä kirjoitankin niitä!) Jotkut elämänkerrat ja muistelmat sopivat iltalukemiseksi ennen nukkumaanmenoa, osa taas ei. Kohtaaminen Amsterdamissa oli kirja, jonka jätin suosiolla alakertaan iltaisin, aihepiiri oli sen verran raju, etten viitsinyt ennen nukahtamista lukea tuota kirjaa.
Kohtaaminen Amsterdamissa on tosikertomus englantilaisesta nuoresta miehestä, John Goodfellowista, joka on lähtenyt pyhiinvaellusmatkalle etsimään mieltä elämäänsä. Alttaripojan kaapu saa jäädä. Viina, huumeet ja leikki naisilla tahdittavat menoa. Itsekkyys, rikokset ja väkivalta korvaavat vastuulliset ihmissuhteet ja kodin muodollisen katolisuuden. Katu opettaa Johnille omat lakinsa.
Kirja kertoo siis John Goodfellow'n omasta elämästä, totuuden etsimisestä ja oman elämän hajottamisesta. Se on hyvin karu kertomus alkoholin ja huumeiden seurauksista, siitä, kuinka mikään ei lopulta kuitenkaan täytä sitä elämän tyhjyyttä, joka on vallannut sijaa aina vain enemmän.

Kyllä, tämä on hengellinen elämäkerta, joten arvannette seuraavan. John Goodfellow'n elämä tuli lopulta siihen pisteeseen, ettei mikään enää riittänyt, mikään ei tuntunut miltään, kunnes hän päätyi Amsterdamiin, Arkki-seurakunnan tilaisuuteen jokilaivalle, kohtasi uskovia, jotka hyväksyivät hänet, ja lopulta; hän kohtasi myös Jeesuksen, ja tuo tapaaminen muutti hänen elämänsä lopullisesti.
Harhailtuaan pitkin Eurooppaa ja sen reunamia Johnille selviää, että totuus tulee idästä, syvemmän todellisuuden jumalilta. On aika päästä kiertämästä tuttuja kehiä, kuluttavia katuja. Viimeisellä etapilla ennen itää John törmää Arkkiin, pelastavaan veneeseen ja sen ihmisiin, keskellä Amsterdamia. Tämä kohtaaminen kääntää kaiken päälaelleen. Johnin päämäärätön harhailu vaihtuu tiehen ja totuuteen, siihen, joka antaa elämän ja saa antamaan elämää.
Kritisoin hieman sitä, että alkuosa kirjasta käsitti niin yksityiskohtaisen tarkasti Goodfellow'n menneisyyttä, että se sai minut ainakin välillä miettimään mihin sillä kaikella pyritään. Ymmärrän kyllä, että menneisyys tulee tuoda esiin, mutta itse en kaipaa sitä, että menneen elämän hurjilla jutuilla mässäillää sivu ja luku toisensa jälkeen. Vähempikin olisi riittänyt.

Mutta se oli erittäin hyvää, että kirja ei loppunut John Goodfellow'n uskoontuloon, vaan siinä kerrottiin hyvin pitkälle myös uskoontulon jälkeisestä elämästä, niistä haasteista, joita se toi mukanaan, ja niistä uusista teistä, joita Jumala Goodfellow'lle avasi. Liian monessa kirjassa uskoontulon jälkeisest tapahtumat typistetään muutamaan sivuun, mutta onneksi, oi onneksi Kohtaaminen Amsterdamissa oli erilainen, sillä ainakin minulle nuo luvut, jotka käsittelivät John Goodfellow'n ensiaskeleita hengellisessä työssä olivat kaikista antoisimmat.

Tämä oli elämäkerta, joka alun rypemisen jälkeen innosti minua valtavasti!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Vehnätön elämä.