Miten kävi marraskuun?

Marraskuun alkupuolella kirjoitin vinkkejäni harmaan marraskuun selättämiselle. Oma reseptini koostui viidestä asiasta, joita olivat: asenne, liikunta, oikeanlainen ravinto, innostava tekeminen ja kynttilät. (Pidemmät pätkät vinkeistäni voit käydä lukemassa täältä.)

Marraskuun viimeistä päivää viedään, eli miten kävi marraskuun harmauden selättämiselle?

Asenne on ollut ykkösaseeni ankeutta vastaan, ja se on myös tepsinyt. Ja siitä kaikki muu on lähtenyt, ilman asennemuutosta muut vinkit olisivat olleet täysin turhia. Marraskuu on ollut harmaa, sitä ei käy kieltäminen, mutta asenteeni tuota harmautta kohtaan muuttui. Joinain päivinä paistoi jopa aurinko, muutaman päivän ajan saimme nauttia lumesta, joka sai kaiken kirkastumaan, mutta muuten, maisema oli perusharmaa, sitä ei käy kieltäminen. Mutta se minkä opin; en antanut sen vaikuttaa mielialaani. Ja tunnustan, oli aamuja, jolloin kaikki oli mustaa ja tuntui, ettei mistään tule mitään, mutta hetken aikaa niissä tunteissa vellottuani päätin, että nyt mennään asenteella eteenpäin, muu ei auta. Ja asenne auttoi!


Liikunta oli vinkkilistani kakkosena, koska yksinkertaisesti olen löytänyt liikunnan tärkeäksi osaksi elämääni ja arkeani. Mutta selätinkö liikunnan avulla marraskuun ankeutta? liikunta olisi varmasti piristänyt marraskuutani jos olisin voinut liikuntaa harrastaa. Mutta maattuani kuusi päivää kuumeessa ja taistellessani vielä seuraavan viikon orastavaa flunssaa vastaan en yksinkertaisesti liikkunut paljoakaan. Kävelin muutaman kerran valokuvaamaan, muutaman kerran kauppaan, mutta niistä oli reipas lenkkeily kyllä kaukana. Mutta vaikka liikkumattomuus oli yllättävän hankalaa, päätin, että nyt kroppa saa tarvitsemansa levon ja sen myös haluan sille antaa. Ja hei, flunssa ei koskaan iskenyt päälle, uskon että kunnon levolla oli suuri osuus asiaan.


Ruokavalio pysyi harmaudesta huolimatta samana. Aikaisemmin olen useimmiten syönyt tunnepohjalta, joten aikoinaan olen ahtanut itseeni suklaata, jäätelöä ja sipsejä, koska nyt vain olen niiiin ansainnut. Mutta en enää. Kunnollinen ja minulle sopiva ruokavalio on ollut varmasti yksi osatekijä siinä, että mieliala on pysynyt pirteänä, suurin haasteeni ei ole ollut taistella herkkuja vastaan vaan syödä yleensäkin. Kuumeessa makaaminen kun ei hirvittävästi ruokahaluja ainakaan lisännyt.


Innostava tekeminen oli vinkkini numero neljä ja siihen olen kyllä pyrkinyt elämässäni ja arjessani yleensäkin. Mutta nyt marraskuussa; aloin kutoa itselleni jämälangoista kaulaliinaa, olen lukenut todella monta kirjaa, olen keskittynyt kuvataiteisiin ennen kaikkea, ja panostin myös kunnon pastelliliituihin ja paperiin, joiden avulla työskentely sujuu entistä paremmin. Olen kuunnellut paljon musiikkia, olen soitellut kitaraa ja laulanut. Olen keskittynyt ennen kaikkea sellaisiin asioihin, joista nautin ja se on kyllä kannattanut.


Kynttilät oli viides ja viimeinen vinkkini ja kynttilöitä meillä onkin palanut sitten marraskuun alusta lähtien. Joulua en kotiin todellakaan ole laittanut enkä tule vielä laittamaankaan, mutta kynttilät ja muu valaistus tekevät ihmeitä. Pimeää vuodenaikaa ne eivät muuta valoisammaksi, mutta luovat omanlaistaan tunnelmaa kyllä.

Mutta oikeastaan jos vielä haluaisin niputtaa vinkkini tiiviisti yhteen, onnistuisi se yhdellä sanalla. Kyse on yksinkertaisesti ollut asenteesta. Toisenlaisella asenteella sairastaminen, liikkumattomuus, sateinen loppukuu ja masentavat takaiskut olisivat saaneet marraskuun tuntumaan todella ankealta. Mutta asenne, sitä sanaa en selkeästi voi juuri nyt olla toistamatta.

Ja hei, marraskuun viimeistä päivää viedään. Huomenna on jo joulukuu!

Kommentit

  1. Muistan viestisi marraskuun alusta ja oli siksi kiva lukea tämä kooste!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Olisinpa tiennyt.

Miksi ei?

Haasteista.