Taas mennään!


Kesäkuu oli hiljainen kuukausi, tai siis olen yrittänyt ottaa rennosti, olla vain. 
Olen piirrellyt lasten kanssa puutarhassa, olen lukenut paljon (pino kirjoja odottaa pöydän kulmalla lukupäiväkirjaan päivittymistä), olen lenkkeillyt, ollut lasten kanssa leirillä, ja kaiken tämän keskellä työstänyt ajatuksia, jotka ovat pyörineet mielessä.

Tekstit syntyvät eri tavalla, ja tämä teksti vaati pitkän kypsyttelyajan ajatuksissani. Sitten kirjoittelin pieniä katkelmia muistikirjaani, lenkkeilin ajatuksiani auki, ja lopulta eilen, kun tunne kasvoi ylivoimaiseksi, istuin koneen äärelle, ja kirjoitin.

Tuleva projekti alkoi tänään myös hahmottua, ja jonkun mielestä keskeneräisistä projekteista ei saisi kirjoittaa, mutta en onneksi ole mistään suunnasta taikauskoinen. Sitä paitsi olen niin iloinen siitä, että kirjoittaminen sujuu taas, saan tehdä sitä mitä rakastan, ja saan taas kerran haastaa itseäni, oppia jotain uutta.

Olen nauttinut kesäkuun päämäärättömyydestä, siitä että olen osannut suurimmaksi osaksi vain olla. Ja silti odotan syksyä, ja sen mukanaan tuomia haasteita.
Mutta sitä ennen on vielä miehen loma, tämän päivän jälkeen neljä viikkoa perheen yhteistä lomailua, saatamme löytää itsemme vielä vaikka mistä...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta