(Lukupäiväkirjaan) Anneli Kanto: Veriruusut

Sisällissota on kiinnostanut minua jo pidempään, ja olenkin vähin äänin jatkanut tutkimusmatkaani maamme historiaan, vuoroin faktan, vuoroin fiktion kautta. Tällä kertaa vuorossa oli fiktio, vaikkakin osittain tapahtumat pohjautuvatkin tositapahtumiin.

Myönnän, ettei Anneli Kannon Veriruusut-romaania voi kategorisoida kevyeksi kesälukemiseksi, sillä se oli kaikkea muuta kuin kevyttä luettavaa. Raskaimmaksi lukemisen teki ehkä se, että tämä on osa maamme todellista historiaa, raaka kansalaissota, joka jakoi maamme kahtia. Kaikki eivät olleet aatteellisia, mutta sillä ei ollut kansalaissodan aikaan väliä; oli pakko valita puolensa, halusi sitä tai ei.
Viisitoistavuotias Sigrid on saanut kansakoulun päätökseen ja vastikään päässyt ripille. Isänsä kehotuksesta hän hakee paperitehtaalle töihin ja päätyy sinne aputytöksi. Tehtaalla Sigrid ystävystyy railakkaan Martan kanssa, jolla on jo sulhanenkin.
Veriruusut tarkastelee sisällissotaa naisten näkökulmasta, se kertoo naiskaartilaisista, jotka taistelivat punaisten puolella, tavoitteena rauha ja tasa-arvoinen isänmaa. Useimmiten sotakirjallisuus on täynnä miesfokalisojia, onhan sodat olleet yleensä miesten tonttia, naisten pysytellessä kotona. Vuoden 1918 tapahtumat kuitenkin poikkesivat muista; punakaartin puolella nousi esiin vahva ja tehokas naiskaarti, joka oli valmis taistelemaan miesten rinnalla, ja Veriruusut onkin sisällissodan tapahtumien rinnalla myös kertomus naisista, jotka kieltäytyvät enää jäämästä sivuun, kotiin, vanhanaikaisiin roolijakoihin. Se on kertomus naisista, jotka ovat kyllästyneet vallitsevaan tilanteeseen, ja päättävät astua mukaan historian tapahtumiin.
Helmikuun alussa 1918 tehdas suljetaan ja punakaarti ottaa komennon Valkeakoskella. Uudessa musliinipuserossaan ja hameessaan Sigrid lähtee Martan mukana työväentalolle vallankumouskomitean järjestämiin iltamiin. Agitaattori rohkaisee naisia ottamaan paikkansa luokkataistelussa ja saa kuulijoiltaan palavaa kannatusta. Välittömästi Koskille perustetaan naiskaarti, johon myös Martta ja Sigrid liittyvät yhteisessä innostuksessa.
Romaani jakautuu kolmeen osaan. Valkeakoski, Tampere ja Lahti, ja näiden myötä myös edetään ajallisesti eteenpäin, kohti sisällissodan päättymistä. Myönnän että ensalkuu kaupunkien vaihtuessa ja samalla uuden osan alkaessa minulla kesti hetken aikaa saada kiinni henkilöistä ja uusista tapahtumista, mutta tätä epätietoisuutta ei onneksi kestänyt pitkään.

Välillä tuntui, että historiantietoa tulee jo liikaakin, johtuneiko siitä, että jostain syystä oma tietämykseni kansalaissodasta on jäänyt aikoinaan hyvinkin vajavaiseksi. Toisaalta, en pitänyt tätä asiaa huonona, ja joskus on helpompi omaksua uutta tietoa fiktiivisen tarinan kautta tietokirjallisuuden sijaan.
Veriruusut-romaani kuvaa vuoden 1918 järkyttäviä tapahtumia uudesta näkökulmasta. Yhteiskunnallisen muutoksen vaatimus rohkaisee myös nuoria naisia vaatimaan itselleen täysiä oikeuksia ja tasa-arvoista asemaa. Historiallisten tapahtumien pyörre tempaisee heidät mukaansa keskelle ennenkokematonta tragediaa.
Veriruusut oli vaikuttava lukukokemus. Se pysähdytti historian äärelle. Se sai kauhistumaan ihmisten julmuutta, sitä mitä viha ja propaganda voivat saada aikaan. Se laittoi minut miettimään omaa asennettani kumpaakin osapuolta kohtaan, ja kuten Sisällissodan pikkujättiläisessä todetaan; tässä sodassa ei lopulta ollut voittajia eikä häviäjiä (vaikka valkoiset virallisesti sodan voittivatkin).

(Ja kuten huomaatte, olen halunnut käyttä tasapuolisuuden nimissä sodasta erilaisia nimityksiä; sekä kansalais- että sisällissotaa. Vapaussota-nimitys taisi itse asiassa jäädä käyttämättä...)

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater

Aina ei ole helppoa olla kiitollinen.

Vielä hieman kiitollisuudesta.