(Lukupäiväkirjaan) Maija Lehtonen; Anni Swan

Satuinpa löytämään omasta kirjahyllystäni tämän Anni Swanin elämästä kertovan kirjan, ja kaivatessani uutta iltalukemista, päätyi tämä kirja luettavakseni.
Melkein kuka tahansa pystyy kirjoittamaan kirjan aikuisille - ja melkein jokainen tekeekin sen; mutta ihmisen täytyy omata onnellinen älyllisten ja henkisten avujen yhdistelmä voidakseen kirjoittaa hyvän lastenkirjan. Nämä amerikkalaisen nuortenkirjallisuuden tutkijan sanat soveltuvat erinomaisesti Anni Swaniin: hän oli synnynnäinen nuortenkirjailija.
Anni Swan on minulle kirjailijana tuttu, eikä tietämykseni rajoitu pelkästään siihen, että olisin lukenut hänen kirjojaan vain lapsena tai nuorena, sillä muutama vuosi takaperin äitini löysi kirpputorilta koko Anni Swanin Kootut kertomukset -sarjan. Ja minut tuntien, olen palannut näihin nuortenkirjoihin vuosi toisensa jälkeen, eikä niiden viehätys itse asiassa ole kadonnut mihinkään.
Anni  Swanin teoksilla on keskeinen asema suomenkielisessä nuortenkirjallisuudessa. Hänen saduillaan on ajaton, klassinen leima ja hänen nuorisokertomuksensa suovat nautintoa yhä uusille lukijapolville.
Tämä Maija Lehtosen vuonna 1958 julkaistu Anni Swanista kertova kirja perustuu Anni Swania käsittelevän lisensiaattityön pohjalle. Tämä kyllä näkyy tekstistä, vaikkakin kustantajan toivomuksesta kirjallisuushistoriallista analyysiä on supistettu melko tuntuvasti. Ja toisaalta taas elämäkerrallista osuutta on lavennettu tähän teokseen, koska sen on ajateltu kiinnostavan tuon ajan lukijoita kirjallisuushistoriaa enemmän.

Kuten sanottua, kaikesta huolimatta kirjallisuushistoriallinen vivahde on kirjassa mukana alusta lähtien. Välillä se hieman häiritsi lukemista, varsinkin kun ensisijainen toive oli vain lukea kirjailijan elämäkertaa. Toisaalta taas, mitä pidemmälle luin, sitä enemmän kirjallisuushistoriallinenkin puoli alkoi kiinnostaa.
Filosofian lisensiaatti Maija Lehtonen on kirjoittanut teoksen satukuningattaremme elämästä ja työstä. Tämä selväpiirteinen, eloisa ja tieteellisesti ansiokas tutkimus luo valoa rakastetuimman nuortenkertojamme laajan tuotannon eri vaiheisiin ja johtaa lukijan hänen runsaana pulppuilevan luomisyönsä lähteille.
Tuotannon ollessa melko tuttu, oli mielenkiintoista sukeltaa syvemmälle kirjailijan elämään, lukea hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan, itsensä etsimisestään, sekä perheen perustamisesta ja vanhenemisesta.

Ja niin usein kuin rummutetaan sitä tietynlaista kirjailijamyyttiä, jossa kirjoittaminen ja siihen liittyvät lieveilmiöt ovat etusijalla, oli ihana lukea pariskunnasta, joka kummankin kirjoittamista enemmän keskittyi perheeseen ja lapsiin. Anni Swanin puoliso, runoilija Otto Manninen, tuki vaimoaan tämän kirjoittajan uralla, ja päinvastoin. Ja sitäkin enemmän heille oli tärkeää lapset ja se normaali arki ja perhe-elämä, mille mikään kirjallinen saavutus ei lyönyt vertaa.
Teos tuo Anni Swanin ihmisenä ja kirjailijana uudella tavalla lähelle niitä lukijoita, joille hänen satunsa, nuorisokertomuksensa ja toimittamansa lastenlehdet ovat merkinneet voimakasta ja rikastuttavaa lapsuudenajan elämystä. Monet kirjan tiedot perustuvat Anni Swanin omiin suullisiin lausuntoihin ja julkaisemattomiin omaelämäkerrallisiin käsikirjoituksiin.
 Kirjassa todetaan, että Anni Swanin useimmilla saduilla ja kertomuksilla on ajaton, klassinen leima, ja vaikka hänen nuorisokertomuksensa kuvastavatkin mennyttä aikakautta ja sen olosuhteita, on niissä niin paljon yleispätevää inhimillisyyttä ja elämän totuutta, että ne suovat nautintoa yhä uusille lukijapolville.

Ja kyllä itse ainakin toivon, että nykypäivän lapset ja nuoret löytäisivät vielä nämä nuorisokirjat, ja niiden tarjoaman maailman.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater

Aina ei ole helppoa olla kiitollinen.

Vielä hieman kiitollisuudesta.