Välillä kiireisempää.

Kamala sentään kuinka hiljaista blogin puolella on ollut. Mutta se on toisaalta ihan hyvä juttu, sillä kertoohan se toivottavasti siitä, että minulla on myös blogin ulkopuolistakin elämää...

Mutta on oikeastaan pitänyt hieman kiirettä, eikä ajatuskaan ole iltapäivästä kulkenut siihen malliin, että olisin jaksanut enää tuottaa kovinkaan järkeviä ajatuksia tänne blogin puolelle.

Mutta viikko on siis kulunut kirjoittamisen parissa aika paljolti, sillä romaani on edennyt hyvällä tahdilla eteenpäin, olen kirjoittanut myös joulunäytelmän sekä työskennellyt yhden melko suuren työprojektin parissa. Ei mikään huono juttu siis. Ja sitten kun on vielä muutamia iltamenoja ja nuo päivittäiset kotityöt ja muut, niin kummasti elämä on välillä hektistä.

Ja joskus se on itse asiassa mukavaa! Sen jälkeen taas nauttii siitä rauhallisemmasta arjesta aivan uudella tavalla...

Ja pakko vielä mainita, että olenpahan vielä kaiken lisäksi kunnostautunut remonttipuuhissa, eli sanoista tekoihin!
Olohuoneen seinät siis ovat työn alla, ja olenkin kuluttanut työntäyteisten kirjoituspäivien jälkeen aikaani tuolla olohuoneen puolella vanhoja tapetteja repien. Se onkin ollut mukavan terapeuttista puuhaa ja on ollut aikaa ajatella, tai olla ajattelematta yhtään mitään ;)


Vanhoja tapetteja oli muutama kerros. Ensimmäinen kerros lähti jo kesällä, mutta sitten into hiipui. Viime viikolla innostuin hommasta vihdoin ja viimein, mutta näilläkin näkymillä mentiin viikon verran...


Kissa oli remppaseurana. Se ei raukka voinut edes nukkua, vaan vahti äidin puuhia silmä tarkkana monta tuntia. Vihdoin äidin puhelimen soidessa se sulki silmänsä, hetken aikaa lepoa...


Tiistaihin mennessä homma eteni jo mukavasti. Hieman kostutetulla rätillä pyyhin tapetin päältä ja lastan kanssa kostutetut tapetit lähtivät helposti. Tiistaina tuli kiire ruuanlaittoon ja illan menoihin, joten roskatkin jäivät niille sijoilleen. Illalla kotiin tullessani odotti jo kuitenkin siisti olohuone...



Eilen sain koko seinän valmiiksi, ja siirryin vielä ikkunaseinällekin. Mies kyllä sanoi hetken päästä ettei olisi tarvinnut. Siellä kun on putket ja patterit ja kaikki, joiden vuoksi tapetin irrottaminen on hieman haastavampaa. Vähän myöhäistä nyt...

Vielä kun saa tuon seinäpinnan siistittyä voikin vetää valkoiset maalit pintaan ja olohuoneen yleisilmettä edes hieman siistimmäksi. Lattian hiominen ja uusi lakkapinta odottaa sitä että ruokasalin lattia olisi joskus siinä kunnossa että pääsisi edes hiomaan. Mutta vähän kerrallaan. Ja jokseenkin vanhan talon remontoinnissa juuri tämä on parasta: työt etenevät hitaasti, ei ole tarvetta kiirehtiä mihinkään. Minä väitän että vanhan talon kanssa pitää tietyllä tavalla myös kuunnella taloa eikä tehdä kamalalla kiireellä asioita valmiiksi. Useimmiten ne parhaimmat ja toimivimmat ideat syntyvät ajan kanssa...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta