(Lukupäiväkirjaan) Saara Karppinen (Toim.); Kaikki mahtuu käsilaukkuun

Omaa kirjahyllyä on joskus hyvä tutkia, sieltä saattaapi löytyä jos jonkinlaista luettavaa. Usein kannan kirjastosta kotiin kassikaupalla luettavaa, vaikka omassa hyllyssänikin olisi vielä vaikka kuinka paljon kirjoja, joita en ole lukenut.

Kaikki mahtuu käsilaukkuun ei itse asiassa kyllä ole edes oma kirjani, joten alkusepustus oli melkoisen huono aasinsilta aiheeseen. Mutta, hyllyssäni se kyllä oli, äidiltäni lainaan saatu kirja jokunen aika sitten.
Tämä kirja on kuin naisen käsilaukku. Siihen mahtuu monenlaista: uutta, vanhaa, tärkeää, epäoleellista. Osan sisällöstä lukija ehkä arvaa, osa on yllätys. Suurin osa on runoja tai mietelmiä, joukossa muutama novelli, essee, päiväkirjan pätkä. Palasia, jotka kuitenkin - niin toivon - muodostavat kokonaisuuden: kertomuksen naisen elämästä.
Olen hyvin herkkäuninen ja mielikuvitukseni on melkoisen vilkas. En yksinkertaisesti voi lukea liian intensiivisiä kirjoja ennen nukkumaan menoa, mieluiten valitsen yöpöydälleni elämänkerran tai tämänkaltaisen kirjan, joka on sinänsä melko kevyttä luettavaa, mutta ei liian. Kirjan, joka herättää ajatuksia, mutta ei niin että menettäisin niiden vuoksi yöuneni. Elämä on vaikeaa, tiedän...
Useat naiset elävät niin kuin kantavat käsilaukkuaan: turvallisesti, itsestäänselvästi, niin kuin on tapana. Silti sekä käsilaukku että naisen elämä tarvitsevat välillä inventaariota ja suursiivousta.
Kirja on kokoelma kolmentoista naisen teksteistä. Se on jaettu kuuteen eri osaan ja jokainen näistä osista muodostaa oman kokonaisuutensa. Tekstit ovat rehellisiä, ne ovat välillä hyvin raadollisia, joskus täynnä tuskaa, joskus taas suurta onnea ja rakkautta. On kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia, mutta on myös vastauksia kysymyksiin, joita kukaan ei ole vielä kysynyt. Löysin itseäni osasta tekstejä, osa jäi hieman etäisemmiksi, mutta toisaalta, niinhän se menee.
Siivotaan käsilaukut! Kysellään, mikä elämässä on tärkeää ja arvokasta. Puretaan painolasti, mutta ei olla turhantärkeitä eikä himoasiallisia. Pieni laiska hetki saattaa sisältää elämää enemmän kuin määrätietoinen ja tuloksia tuottava kiire. Silti: ei pelätä määrätietoisuutta eikä tuloksiakaan. Kaikki mahtuu käsilaukkuun.
Vaikka kirja ei todellakaan ole tutkimus tai tietokirja, on se kuitenkin omanlaisensa kurkistun naisen elämään. Jollain tavalla jokaisen meidän elämään. Ja jotenkin tuo yllä olevan katkelman sisältämä tärkeä ajatus kolahtaa ainakin minulle tällä hetkellä: Pieni laiska hetki saattaa sisältää elämää enemmän kuin määrätietoinen ja tuloksia tuottava kiire. Enemmän pieniä laiskoja hetkiä elämään ja arkeen..siinäpä se on yksinkertaisuudessaan!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Vehnätön elämä.

Olisinpa tiennyt.