Vehnättömyydestä.

Koska yksi blogini luetuimmista postauksista unelmien lisäksi on Vehnätön elämä, ajattelin palata aiheeseen pitkän tauon jälkeen.

Omalla kohdallani liian rajoittavan ruokavalion noudattaminen ei ole hyvä ratkaisu. Ehkä syynä on oma taustani ja epäterveellinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen (ennen, ei nyt), mutta joka tapauksessa. Pari kolme vuotta sitten kokeilin karppausta kaksi viikkoa, ja se ei todellakaan sopinut meikäläiselle. Että tutkin ja pohdin jokaisen suuhuni laittaman ruoka-aineen hiilaripitoisuuden, ja oikeaoppisuuden. Ei, kaksi viikkoa sitä todellakin riitti.

Mutta en voinut hyvin normaaliruokavaliollakaan. Kärsin järkyttävästä turvotuksesta, suolisto-ongelmista, nivelsärkyni olivat aivan järkyttävät, olin väsynyt. En siis todellakaan voinut hyvin. Tiesin, että jotain syömisissäni on muutettava, mutta sillä kertaa halusin tehdä sen kroppaani kuunnellen. Mikä sopii minulle, mikä ei?

Kahden viikon vähähiilarisuuden aikana voin kuitenkin paremmin kuin aikoihin, tiesin, että jokin karsituissa ruoka-aineissa oli se, joka ei elimistölleni oikein sopinut.

Ja päätin jättää vehnän pois.

Aluksi se oli hankalaa. Todella hankalaa. Rakastan pastoja, pizzaa, vaaleaa leipää. Tai rakastin. Aluksi ruuan laittaminen oli hankalaa, kun piti korvata tiettyjä ruoka-aineita jollain muulla, tehdä itselleni ja muulle perheelle eri ruuat.

Mutta se vaiva kannatti. Uskomatonta kyllä, en kaipaa vehnää sisältäviä tuotteita oikeastaan ollenkaan. Eikä vehnää sisältävien tuotteiden korvaaminen muilla ole enää ongelma, nykyään jääkaapista tai muualta löytyy aina jotain mitä käyttää sen sijaan.

Ja mikä parasta, tämän myötä vehnän käyttö on vähentynyt myös koko perheeltä.

Leipomista helpottaa se, etteivät kaikki viljat ole poissuljettuja, vain se vehnä. Olen tehnyt paria erilaista versiota vehnättömästä pannarista ja kumpikin on ollut hyvää, sellaista, jota myös jälkikasvu on syönyt. Vohveleista tuli itse asiassa parempia vehnättöminä, teeleipiä ja rieskoja, piirakoita ja muita. Netistä hakemalla löytää vaikka mitä.

Koska kyseessä ei ole keliakia, en ole siirtynyt käyttämään gluteenittomia jauhoja. Korvaan leipoessa vehnäjauhot (tai gluteenittomassa reseptissä gluteenittomat jauhoseokset) eri hiutaleilla, ohrajauholla, riisijauholla ja mantelijauholla.

En siis ole minkään tietyn ruokavalion tai suuntauksen kannattaja, en liian fanaattinen ruoka-asioistani. Mutta haluan voida paremmin ja syödä sellaista ruokaa, joka saa minut voimaan hyvin. Ja itseä kuunnellen pienin askelin eteneminen on ainakin itselleni paras tapa edetä tässä asiassa.

Ajattelin, että yrittäisin jossain vaiheessa pitää jonkin sorttista ruokapäiväkirjaa viikon ajalta, tavallaan esimerkkinä siitä, kuinka ilman vehnää voi elää ja syödä monipuolisesti. Ja tällä hetkellä olemme miehen kanssa lähteneet karsimaan ruokavaliostamme myös turhia sokereita pois. Syyskuun vietimme täysin sokerittomana (mikä hankaloitti syömisiä yllättävän paljon, sillä lisättyä sokeria on vaikka missä!), mutta tällä kertaa ei ole tarkoitus mennä totaalikieltäytymiseen. Sillä ilman turhia sokereitakin voi elää...ja luulen, että tämän myötä voin huomattavasti paremmin.

Pitääköhän jokaisessa kirjoittamassani tekstissä olla jokin pointti?
No, tässä pointti on se, että vehnä ei ole mitään kamalaa tai kiellettyä, mutta ainakin minä voin elää ilman sitä, ja ilman sitä voin huomattavasti paremmin. Tärkeintä mielestäni on se, että syö sellaista ruokaa, mikä saa voimaan hyvin. Ja vain me itse tunnemme itsemme parhaiten, myös syöjinä. Jos tunnistat itsessäsi sellaisia piirteitä, joiden kanssa liian tiukan ruokavalion noudattaminen ei sovi, niin ei ehkä kannata ryhtyä sellaiseen. Pääasia on että voi hyvin, kuuntelee itseään ja sitä, mitä elimistö kertoo..

Pidetään siis huolta itsestämme, varsinkin näin vuoden pimeimpään (ja anteeksi nyt vain, myös ankeimpaan) aikaan, se on entistä tärkeämpää!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

(Lukupäiväkirjaan) Anja Snellman; Paratiisin kartta

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?