Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...


Löysin tämän teksti-idean blogini luonnoskansiosta, sillä tuo otsikon lausahdus on yksi hakuvirkkeistä, jolla blogiini on (jostain syystä) päädytty.
Ja koska tuolla ajatuksella blogiini päädytään joka tapauksessa, haluan antaa sille hieman huomiota.
Ja koska marraskuu on koko vuoden ankein kuukausi, kylmä, harmaa, sateinen, tylsä...mitä vielä, haluan todellakin keskittyä tähän ajatukseen: elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Jopa marraskuussa!

Sillä taas kerran yritän muistuttaa itseäni siitä, että kaikki on loppujen lopuksi asenteesta kiinni. Jopa marraskuu.

Vaikka aamulla olisi ollut niin mukavaa hypätä autoon ja ajella tuo lyhyt matka eskariin, puin mieluummin lämpimästi, vedin lenkkarit jalkaan ja yritin nauttia kirpsakasta pakkasaamusta. Painotus sanalla yritin, sillä kylmyys ja koleus eivät vain ole minun juttuni (ja juu, onhan sekin tietenkin asenteesta kiinni...).
Mutta kun otti itseään niskasta kiinni ja lähti kävellen, ei ollut enää mitään ongelmaa jatkaa eteenpäin, tulla kotiin pidemmän kaavan kautta.
Tai että keittää itselleen suuren mukillisen suklaakahvia, lämmittää työhuoneen puuhellaa, kävelee kuopuksen kanssa kotiin toista reittiä, poikkeaa välillä tutuksi rutinoituneelta tieltä.

Sitä vain huomaa useimmiten paahtavansa kaikki päivät samalla sykkeellä läpi, hoitavan tarvittavat puuhat rutiinilla, ilman sen kummempaa ajatusta.
Ja joskus ei tarvitse kuin hengittää hieman syvempään, katsella ympärilleen ja huomata, että elämä on oikeastaan ihan mukavaa. Jopa marraskuussa.

Tietenkin toivon, että sataisi lunta, että maa olisi valkoinen. Se tekisi marraskuusta siedettävämmän.
Mutta on marraskuu hyvä kuukausi näinkin, se on ihan yhtä täynnä elämää kuin muutkin, ja se voi olla jopa ihan mukavakin kuukausi.
Jos vain haluaa niin.

Millainen on sinun marraskuusi?

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater

Aina ei ole helppoa olla kiitollinen.

Vielä hieman kiitollisuudesta.