Syksy ja uusi arki.

Halusi sitä tai ei, niin elokuu tuo kaikesta huolimattaa mukanaan häivähdyksen syksystä. Myöhään eilen illalla hain pyykkejä narulta ja tuulessa oli vain pientä syksyn tuntua. Eikä se ole oikeastaan edes huono juttu. Melkein parasta aikaa on juuri tämä loppukesä, joka kuitenkin pitää sisällään jo pienen lupauksen syksystä.

Viimeiset lomapäivät minä ja lapset kulutimme esimerkiksi pihatöissä. Yllä olevasta kuvasta näkyy (järkyttävän suuri) alue, jossa kasvoi vuorenkilpeä. Paljon. Liikaa. No, eipä kasva enää. Lapsia ei tarvinnut edes paljoa houkutella työhön mukaan vaan vuorenkilpien maasta repiminen houkutteli jo itsessään. Nyt päässä pyörii "puutarhasuunnitelmia", mitä ensi keväänä tuohon tilalle...

Mutta puutarhatöitä enemmän vietimme aikaamme rannalla. Mies jäi kotiin työpöytänsä ääreen, mutta me muut suuntasimme kulkumme läheiselle rannalle ja nautimme lasten viimeisistä lomapäivistä. Nyt on uitu vaikka kuinka ja aiotaan me koulupäivien jälkeeen suunnata joelle jatkossakin, niin kauan kuin näitä uskomattomia helteitä riittää.

Mutta tänään. Tänään alkoi uusi arki. Pojat pyöräilivät kouluun omia aikojaan ja minä saattelin nuorimmaiseni esikouluun. Hieman eskarilaista jännitti uusi alku, mutta niinhän meitä aikuisiakin jännittää uuteen työpaikkaan mennessä ja uusien tilanteiden edessä. Koulupäivä alkoi koko koulun (yksi jokaista vuosiluokkaa) kokoontuessa koulun pihalle ja vitosluokan poikien nostaessa koulun viirin salkoon. Se oli oikeastaan aika hieno tapa aloittaa tämä lukuvuosi. Ja sinne se kuopus jäi, käveli reippaasti muiden eskarilaisten kanssa koulun ovista sisään.

Ja minä. Kävelin kotiin ja mietin, mitä ihmettä minä nyt sitten teen. Jotenkin kuitenkin lapset ovat rytmittäneet arkea nyt kesälläkin tietyllä tavalla, että vaikka olenkin palannut jo työpöydän ääreen muutama viikko takaperin, on kuitenkin lomailevat lapset vieneet suurimman osan päivästäni (syystäkin).

Mutta nyt. Hiljainen koti, kaksi työpöytiensä ääressä istuvaa kotityöläistä ja toimistokissa, joka makoilee suurimman osan päivästä isännän jalkojen juuresssa. Ja minun on niin uskomattoman vaikea tarttua työhön kiinni, sillä rytmini keikautettiin täysin ylösalaisin. Kuluneet viikot olen tehnyt töitä vasta puolenpäivän jälkeen, nyt minun pitäisi saada tehtyä kaikki työni periaatteessa siihen mennessä.

Mutta arki ja uusi sellainen, ei se ole huono juttu.

Uudet alut tuovat mukanaan...no...jotain uutta.