Perjantai ja viikonloppulaitumille...

Loma teki tehtävänsä. Jos alkuvuotta on leimannut uskomaton stressi, muuttoväsymys ja omat kriiseilyt, niin neljän viikon täyslomailu oli enemmän kuin tarpeen.
Ja nyt, osaan taas keskittyä arjen pieniin asioihin, kuten leppäkerttuun mustaviinimarjapensaan lehdellä(tietenkin voisi jättää mainitsematta, että söpöydestä huolimatta taidan ihan hieman säikkyä myös leppäkerttuja...), sateeseen ikkunan takana (eilen), kauniisiin sanoihin ympärilläni, unelmiin ja siihen yksinkertaiseen tosiasiaan että tällä hetkellä elämässäni kaikki on uskomattoman hyvin.


Mutta siis. On ihanaa huomata taas innostuvansa asioista, nauraa, nauttia elämästä. Ja että on uutta intoa tehdä vaikka mitä. Ja että pääkopassa kuhisee positiivisella tavalla ajatuksia vaikka kuinka ja on mukavaa yrittää tarttua noihin ajatuksiin.

Ja marjoja poimiessa on aikaa ajatella kun en muuten tuosta marjastuspuuhasta niin välitä. Mutta kun aurinko paistaa mukavasti taivaalta ja istun yksin pensaan juurella voi yrittää asennoitua toisin. On aikaa ajatella ja se vie huomion pois myös siitä tylsästä puuhasta. (Ja talven pimeinä iltoina kuitenkin kiitän itseäni ahkeruudesta kaivaessani pakastimesta itse poimittuja marjoja...).

Mutta sitä olen miettinyt kuinka paljon luovuuteen vaikuttaa myös oma fyysinen (ja tietenkin myös henkinen) vointi. Että superväsyneenä luovuudestakin tulee kirosana, itsestään repimistä.
Mutta levon jälkeen olen löytänyt uutta puhtia itseeni. Eilen lenkkeiltiin miehen kanssa esikoisen treenien ajan kuuden kilometrin lenkki intervalliharjoitteluna, jonka päätin mäkijuoksutreeniin, tänään olen kaivanut vuorenkilpiä maasta niin kauan että käsivarsissa tuntui ja pyöräilin vielä kirjastoonkin lainaamaan lisää runokirjoja ja hakemaan syksyn kurssia varten ilmaislaarista aikakauslehtiä.
Eikä kyse ole siitä, että pitäisi tehdä mahdollisimman paljon, raataa hullun lailla, vaan siitä, että on vain niin uskomatonta huomata taas nauttivansa siitä kaikesta!

Sekavaa tekstiä, ajatuksenvirtaa pahimmillaan. Mutta jos on rämpinyt väsymyksen ja vaikeiden asioiden keskellä, aurinkoiset päivät ja kevyt olo tuntuvat entistä mukavammilta. Tänään voisin hypätä lasten seuraksi jokeen uimaan, nauttia täysillä meidän pitsaperjantaista (joka lanseerattiin juuri tänään) ja odottaa viikonloppua ja täyttä laiskottelua.

Ja vain koska on kesä, on aurinkoa ja koska on vain niin uskomattoman hyvä olla!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Uusi vuosi ja kuulumisia.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Vehnätön elämä.