Työpisteeni.

Sadan blogipostauksen idean käyttäminen jatkuu, tänään vuorossa työpisteeni esittely.


Siinä työpiste on harvinaisen siistinä. Ja tunnustan että saatoin kuvaa varten levitellä papereita ja kirjoja pöydälle, aivan kuin olisin juuri tekemässä jotain todella tärkeää...


Nykyisessä asunnossamme työpöytä on olohuoneen nurkassa, oikealla puolella kuvaa näettekin sohvan, punaisen sellaisen, joka muuten oli yksi kalustehaaveeni...hmmm...9 vuotta sitten. Se on palvellut hyvin ja palvelee edelleen.


En tiedä kuinka motivoiva tämä taulu työpisteessä on? Päiväunia vetelvät raksamiehet Rockefeller Centerillä kuitenkin majailevat kehyksissään pöydällä. Tämän asunnon kun piti olla väliaikainen niin ei vaivauduttu tekemään turhia reikiä seiniin (taulujemme mielenkiintoisesta sijoittelusta saisi kyllä oman postauksensa...).


En tiedä johtuuko työtuolista vai pöydästä vai kannettavasta vai näiden kolmen yhdistelmästä, mutta kärsin järkyttävistä niska- ja hartiasäryistä hyvin nopeasti. Joten viime päivinä olenkin kantanut tarvittavan omaisuuteni keittiön pöydälle ja työskennellyt siinä.


Vasemmalle jää pyykkiteline (keittiö on ainoa paikka, jossa sille on tilaa...) ja oikealle tiskipöytä, joka onneksi näin aamusella on illan tiskiurakan (piti taas olla väliaikaisasunto = ei tiskikonetta) jälkeen ihanan tyhjä.


Ja mikäs tässä on istuskellessa ja työskennellessä kun näkymä ikkunasta on tuollainen. Odoton vain sitä että syksy pääsee kunnolla vauhtiin ja puut näyttävät minulle koko väriloistonsa.

Näin minä täällä uurastan. Viime päivinä olen hionut työhakemusta kuntoon, oikolukenut kasvatustieteiden esseetä, kirjoittanut Kirjoittaminen luovana prosessina -kurssin oppimistehtävää ja naputellut kakkoskässäriäkin eteenpäin.

Nyt siirryn kuitenkin tuohon kuvan vasemmalle puolelle pyykkejä ripustamaan...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

Joskus unelmat muuttuvat.

Kysymyksiä ja vastauksia...