Tämän päivän tunnelmia.

Syksy on kaunista, se on niin kaunista kuin sen vain tahtoo olevan.

Olen seissyt ulkona ja nauttinut siitä että on syksy, että on värikkäitä lehtiä, on syksyn tuoksu, on niin kolea ilma, että kiedon villahuivia tiukemmin ympärilleni. Tänään olen nauttinut myös siitä että ulkona sataa vettä, se on juuri tänään niin kodikasta, se antaa luvan käpertyä tänne kodin lämpöön.

Tänään viimeistelin kasvatustieteiden esseeni, se on nyt lähettämistä vaille valmis. Ja olen tehnyt viikkosiivouksenkin kun tuo niska-hartiaseutu vaatii taukojen pitämistä. Imurointi oli tänään se hetki kun minua ei särkenyt, huonompi juttu. Kohta meillä on liian siistiä...

Tänään olen kuunnellut enemmän itseäni, ympäristön vaatimuksia vähemmän. Olen ollut väsynyt, mutta silti elämä hymyilee, ainakin nyt kun tahmeaakin tahmeampi aamu on enää haalea muisto vain.

Tänään tajusin myös sen että elämä on hyvin niin kauan kun muistaa elää vain sitä päivää. Heti kun alan miettiä tulevaa seesteisyys on poissa. Ei pitäisi, pitäisi vain hengittää ja tehdä se mitä käsillä oleva päivä vaatii. Tulevaa ehtii aina miettiä myöhemminkin.

Ehkä keitän vielä kahvia, ehkä kirjoitan tai ehkä luen. Ainakin teen perheelle ruuan, haen esikoisen kotiin ja tankkaan itseni alkuillan tanssituntia varten. Elän siis tämän päivän, elän sen niin täysillä kuin tänä päivänä on mahdollista.