Syksyisiä päiviä.


Syksy on lempivuodenaikani, sille ei vain voi mitään. Luonnon väriloisto, lisääntynyt vaatetus helteiden jälkeen, pimenevät illat, kynttilät ja kuuma kaakao.
Ja ehkä ennen kaikkea syksyn tuoksu, se kun joskus seisahtuu, pysähtyy kaikesta ja vetää syvään henkeä, siinä on minun syksyni parhaimmillaan.


Tai siinä kun viime viikolla, taisi olla torstaina, ajoin läpi maalaismaisemiemme aamusumussa. Se oli vain niin uskomattoman kaunista. Kaunein otos olisi tullut siinä mutkassa, jossa oikealla puolella oli kaksi hevosta haassaan, aurinko pilkisti hieman ja kaunis sumu häilyi koko maiseman yllä.
Jos kohta olisi ollut parempi olisin pysäyttänyt auton ja ottanut kuvan, nyt oli tyydyttävä taltioimaan se muistiini.


Yllä oleva pieni taulu on makuuhuoneessamme hyllyn päällä. Tuo on se jonka näen viimeisenä ennen nukahtamistani ja ensimmäisenä herätessäni. Koska joskus siitä tarvitsee muistutuksen, että muistaa elää tätä päivää, että muistaa uneksia tulevasta, haaveilla ja toivoa, mutta että oppii menneistä, kaikesta siitä mitä on tapahtunut. Se on yksinkertaista, vaikka aina sitä ei muistakaan.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Uusi vuosi ja kuulumisia.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Vehnätön elämä.