Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...

Tunnelin päässä näkyy valoa?
Elämä on joskus yksinkertaista, aina kun siitä ei tee niin monimutkaista. Sen kun muistaisi useammin.
Ja kun ei mieti sitä mitä on menettänyt tai mitä ei edes ole saanut vaan keskittyy siihen mitä on, saa elämästä paljon enemmän. Kun ei murehdi menneitä, ei kurkottele liikaa tulevaisuuteen. Elää ja hengittää sitä päivää vain. Että on elossa, että on se päivä.

Tai että on ystäviä. Yksi jonka kanssa olemme tunteneet lapsuudesta lähtien (eli kauan siis...) ja vaikka lapset sairastavatkin puolin ja toisin eikä aina nähdä, niin kuitenkin soitellaan, eikä aina edes tarvitse soittaa kun tietää että toinen on siellä.
Toinen jonka kanssa olemme kuluneen puolen vuoden aikana nähneet enemmän kuin koskaan, soiteltiin juuri perjantaina kitaroita ja juteltiin. Ja sitten kolmaskin ystävä mahtui edelliseen viikkoon, sellainen ystävä joka jaksoi pitää yhteyttä vaikka minä olin hiljaa. Ja käveleskeltiin pitkin Helsinkiä, istuttiin kahvilassa ja juteltiin.

Tai että saa kirjoittaa. Välillä mietin sitä että osaanko, mutta ei sen väliä. Pääasia on itse kirjoittaminen, se että se tuntuu hyvältä. Ja kun pääsee vaikeiden kohtien yli ja tarina jatkuu. Tai kun kahvilassa näkee seuraavassa pöydässä työn alla olevan romaaninsa päähenkilön tai junassa sivuhenkilönsä potkulautansa kanssa. Tai kun saapuu junalla Helsinkiin ja näkee kaukaa talon, jossa päähenkilöni asuu ja se tuntuu niin todelliselta. Ja näin sanoiksi kirjoitettuna se kuulostaa hieman hassulta.

Tai että vastoinkäymisistä huolimatta elämä jatkuu. Ja että vastoinkäymiset tuovat mukanaan yleensä myös muutoksen, ne pakottavat muuttumaan, etsimään uutta suuntaa eikä se aina ole pahasta.
Enkä enää edes harmittele että ulkomaankomennus peruuntui vaan iloitsen siitä että siitä huolimatta me päätimme toteuttaa elämämme seikkailun ja lentää Australiaan joka tapauksessa. Lennot on takataskussa ja päät täynnä suunnitelmia.

Ja tänään iloitsen siitä että esikoinen oli niin innoissaan koulun draamakerhosta ja antiliikkuja keskimmäinen jalkapallon pelaamisesta ja että kuopus jaksaa pomppia tanssiaskelin eteenpäin mihin tahansa mennäänkin ja että tänään käytiin kirjastossa ja että oman kirjoitusprosessin pohtimisen (koulujuttu) jälkeen myös kirjoitin ja kirjoitin.

Ja eilen illalla kaivoin kynttilät esiin ja aamuisin kietoudun villatakin uumeniin. Syksy on vain niin paras vuodenaika kaikista...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Uusi vuosi ja kuulumisia.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Vehnätön elämä.