Vinkkejä luovaan työhön, osa III

Arvosta itseäsi, omaa työtäsi, sitä mitä teet.

 Jos ajattelet, että minä tässä nyt vain raapustan joitain sanoja paperille, tai ettei tuo maalaus nyt niin kummoinen ole, kunhan jotain sutaisin kankaalle, viet oikeastaan pohjan kaikelta siltä mitä teet, mitä olet.

Me suomalaiset olemme usein liian vaatimattomia. Ylpistyä ei tarvitse, mutta omaa työtään saa arvostaa, voi olla hyvällä tavalla ylpeä saavutuksistaan. Ei itseään tarvitse nostaa jalustalle, eikä kuvitella olevansa jotain sellaista mitä ei ole, mutta rehellisyys kannattaa. Että itse asiassa tuo kirjoittamani runo on melko hyvä, ja tuo maalaus onnistui yllättävän hyvin, kyllä minä jotain ainakin osaan.

Jos et arvosta itseäsi ja sitä mitä teet, se syö kunnianhimosi, sen, että tekisit jotain kehittyäksesi. Miksi hakeutua koulutukseen, jos ajattelet jo valmiiksi ettei minusta ole siihen? Tai miksi lähettää kirjaa kustantajalle luettavaksi, kun ei se nyt niin hyvä kuitenkaan ole, että joku sen haluaisi kustantaa. Entä jos haluaakin, mutta tämä jää tietämättä koska et arvosta itseäsi sen vertaa että yrittäisit?

Aina ei voi onnistua, se on fakta. Tulee keskinkertaista tekstiä, maalaus epäonnistuu, tanssiesityksessä tuli paha virhe, mitä tahansa. Tärkeintä on muistaa, ettei se haittaa. (Itse asiassa virheiden tekeminen on tärkeää!) Alexander Dumas onkin sanonut osuvasti: Epäonnistuminen ei todista, ettei meillä olisi lahjoja, kun taas yksikin onnistunut teos todistaa, että meillä on.

Lue siis tekstejäsi läpi, katso maalauksiasi, tanssiteostasi, mitä ikinä teetkään, ja huomaa kuinka paljon siinä on hyvää. 

Ja ole rohkeasti itse sitä mitä olet. Saat kutsua itseäsi kirjailijaksi jos olet kirjoittanut kirjan, olet taiteilija, jos koet itsesi taiteilijaksi. Et tarvitse siihen muiden lupaa!

*

Lue myös:
Vinkkejä luovaan työhön, osa I
Vinkkejä luovaan työhön, osa II