Uskalla tehdä virheitä!


Siinä on otsikossa se tärkein oppi keskiviikon kuvataidekurssilta, sitä opettajamme ei väsy toistamaan. Että tehkää virheitä, uskaltakaa, niistä oppii eniten ja parhaiten. Ja mitä me sitten teemme? Jatkamme samaa rataa kuin aikaisemminkin, näperrämme pienten asioiden parissa ja turhaudumme, vaikka oikeasti pitäisi keskittyä suurten viivojen vetämiseen, riskien ottamiseen; siihen, että saatan epäonnistua siinä mitä teen. (No, viimeisimpään ei nyt ehkä ihan kannata keskittyä...)

Mutta onko sillä loppujen lopuksi väliä jos epäonnistuu? Tekee virheitä?

Kuvataiteiden puolella "taistelen" tällä hetkellä ihmisen piirtämisen kanssa. Kuinka hankalaa se voikin olla! Ja siinäkin, kyse on ennakkoasenteestani: Ihmisen piirtäminen on hankalaa. Joten mikä on seuraava ajatukseni? En onnistu siinä kuitenkaan.

Olisi hienoa olla luonnonlahjakkuus, jonka ei tarvitsisi harjoitella. Sen kun menisi ja piirtäisi tai kirjoittaisi ja ensimmäiset harjoitelmat olisivatkin uskomattomia taideteoksia. Harvemmin se vain käy niin. Suurin osa meistä tarvitsee monia monia harjoituskertoja, piirtämiseen, kirjoittamiseen, soittamiseen käytettyjä tunteja, päiviä, kuukausia, vuosia. Ja kehitymme jokaisen harjoituksen kautta, teemme virheitä, ja opimme niistä.

Eilen tartuin härkää sarvista, nielin ahdistukseni, ja kaivoin esiin lyijykynän ja paperia. Piirsin ihmisen kasvot, enkä ollut tyytyväinen sitten yhtään. Sitten etsin netistä opetusta aiheesta, löysin videon, piirsin sen opin pohjalta seuraavan, enkä ollut sen tyytyväisempi. Kolmas hahmotelma oli jo parempi, ja jos olisin ehtinyt jatkaa piirtämistä, kymmenennet kasvot olisivat olleet luultavimmin huomattavasti ensimmäisiä paremmat.

Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen kouluvierailu koulutyön puitteissa, ja varsinaisen aiheen lisäksi lapset saivat oppitunnin myös siitä, että virheitä saa tehdä, mutta ne eivät kaada maailmaa. Lista tämän päivän mokailuista olisi pitkä, mutta tärkeintä oli että jatkoimme eteenpäin niistä välittämättä ja pystyimme nauramaan itsellemme. Ja jatkoa ajatellen opin ainakin sen, että lavasteiden telineitä kannattaa varoa...

Kuten opettajammekin sanoi keskiviikkona; suurin ongelma on meidän korviemme välissä.
On kyse sitten kuvataiteista, kirjoittamisesta tai mistä tahansa tekemisestä. Omat ajattelumallimme ovat ne, jotka hallitsevat ja joiden kanssa pitää tehdä eniten työtä.

Täydellisyyden tavoittelijan raskas oppitunti edessä, mutta luulen, että elämästä tulee paljon hauskempaa ja mielenkiintoisempaa virheitä tehden ja epäonnistuen, kuin yrittäen väkisin ja veren maku suussa päästä lopputulokseen. Ja luovuuskin; taitaapa sekin kukkia paremmin siellä virheiden keskellä kuin perfektionismissa. Ai että.

Uskalletaan siis epäonnistua!

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Ritajärvi

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

Retkellä - Harjavalta