(Lukupäiväkirjaan) Miep Gies; Anne Frank, suojattini

Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja on varmasti kaikille tuttu, onhan se käännetty 55 kielelle ja sitä on painettu yli 25 miljoonaa kappaletta. Samalla se on myös maailman luetuin natsien rikoksista kertova kirjallinen dokumentti ja edelleen yksi maailman 10 luetuimmasta kirjasta. Suurempi julkisuus ja laajempi levikki kuin Anne Frank olisi ehkä koskaan eläessään päiväkirjallaan saavuttanut.

Mutta tuo kirja ei kuitenkaan ollut tämän tekstini aihe, vaan Miep Giesin kirjoittama kirja Anne Frank, suojattini. Se kertoo Frankin perheen tarinan ulkopuolisen näkökulmasta, ja antaa ehkä lisää näkökulmaa tapahtumiin.
Kaikki tuntevat Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjan, tämän järkyttävän dokumentin juutalaisperheestä, jonka oli pakko mennä maan alle pysyäkseen hengissä natsien miehittämässä Amsterdamissa. Nyt saamme tietää, minkälaista oli Frankien piilopaikan, "salaisen siiven" ulkopuolella.
Miep Gies työskenteli Otto Frankin alaisuudessa ja saavutti nopeasti miehen luottamuksen. Kun tuli aika siirtyä "maan alle" Miep oli yksi niistä, joihin Otto Frank luotti, ja hän huolehtikin uskollisesti perheestä siihen asti, kunnes salainen piilopaikka paljastui ja Frankin perhe joutui keskitysleireille.
Tämän kirjan tekijä Miep Gies on se sama uskollinen ja avulias Miep, josta Anne päiväkirjassaan kertoo. Miehensä Janin kanssa hän autto Frankeja piiloutumaan ja oli heidän tärkein yhdyssiteensä ulkomaailmaan. Yli kahden vuoden ajan hän pani joka päivä henkensä alttiiksi toimittamalla suojateilleen ruokaa, uutisia ja kipeästi tarpeellista henkistä tukea.
Oikeastaan kirja on aika karua luettavaa. Aihehan ei nyt ole helpoimmasta päästä eikä kirjan olekaan tarkoitus olla kevyttä lukemista. Lohduttomammaksi lukemisen teki se seikka, että tiesin koko ajan, ettei Anne selviä hengissä, että piilopaikka paljastuu ja Frankien perhe tulee kokemaan saman kohtalon kuin liian moni muukin juutalaisperhe.
Koruttomasti ja lämpimästi Miep Gies kuvaa Salaisen siiven asukkaiden raskasta ja ahdistavaa elämää, ainaista pelkoa, ahtaissa oloissa kiristyviä suhteita. Hän kertoo millaista oli auttaa heitä, metsästää elintarvikkeita, taistella viranomaisten kanssa. Hän kertoo monista muista koskettavista kohtaloista sodanaikaisessa Hollannissa, mielialoista sodan edetessä, nälänhädästä, juutalaisten yhä epätoivoisemmaksi käyvästä tilanteesta, vastarintaliikkeen toiminnasta. Ja yhdessä hänen kanssaan saamme elää sen kauhean päivän, jolloin Salainen siipi paljastuu ja sen asukkaat lähetetään keskitysleiriin.
Toisaalta taas, kirja oli hyvin lohdullista luettavaa. Se oli kuitenkin kaunis kertomus Hollannin kansasta, tavallisista ihmisistä, jotka halusivat vain elää vapaina ja onnellisina. Ja se oli kertomus niistä sadoista ja tuhansista ihmisistä, jotka panivat henkensä alttiiksi piilottaessaan juutalaisia kodeissaan, se oli kertomus vastarintaliikkeestä, joka teki kaikkensa natsien propagandaa vastaan. Mutta se oli myös hyvin rehellinen kertomus siitä, kuinka nämä auttajat olivat kuitenkin vain tavallisia ihmisiä, jotka väsyivät ja uupuivat, mutta halusivat auttaa loppuun asti.
Miep Giesin kirja on vaikuttava muistomerkki kaikille niille rohkeille ja uhrautuville ihmisille, jotka eivät luopuneet inhimillisyydestään synkimpinäkään aikoina.
Pidin kirjasta valtavan paljon, raskaasta aiheesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi..). Ja olen sitä mieltä että näitä kirjoja tarvitaan. Tarvitaan niitä autenttisia kertomuksia natsien julmuuksista, juutalaisten vainoista, Neuvostoliiton kauhuista, ja niin monista muista tapahtumista, jotka ovat vaatineet viattomien ihmisten henkiä.

Tärkeintä on, ettei näitä asioita koskaan unohdettaisi...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta