Viimeisiä viedään.


Ensi-ilta häämöttää jo, aivan kuten Keikyä kirkko yllä olevassa kuvassa.
Kolme yötä h-hetkeen, ja vähitellen alkaa tuntua siltä, että monologia lukuunottamatta vedän hieman puolitehoilla. Ajatus ei kulje, tai en ainakaan ole paikalla, kotona vallitsee kotoinen kaaos, kalenteri täyttyy harjoituksista.

Tällä hetkellä olen pistäytymässä kotona, pian pitäisi taas mennä. Aamun harjoituksista jäi kyllä hyvä ja rauhallinen olo, mutta vielä sitä tekemistäkin riittää.

Huomenna viedään lavastett ja valot kirkolle, vedetään samalla päivän toiset harjoitukset, ja fiilistellään upeaa ensi-iltapaikkaa ja sen tunnelmaa.

Ja vaikka jossain vaiheessa saatoin ajatella, että hullua ryhtyä samaan ruljanssiin toistamiseen vuoden sisällä, niin tiukille menevistä aikatauluista ja järkyttävästä kiireestä huolimatta nautin tästä kaikesta. Tätä voisin tehdä enemmänkin...

Kuten huomaa, ei se ajatus taida kulkea salamannopeasti tänne bloginkaan puolelle, joten en jaarittele tämän enempää.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

(Lukupäiväkirjaan) Anja Snellman; Paratiisin kartta