Viimeinen piste.

Se tunne kun kirjottaa romaanikässärin viimeisen sanan, painaa viimeisen pisteen.
Aika lailla kaikkensa antanut olo, mutta toisaalta helpottunut. Se olisi nyt siinä, luottolukijoilleni lähetettynä eikä minulla ole hetkeen aikaan mitään pakkoa palata siihen.
Mutta virran kuohuissa kulkemisen jälkeen myös tyhjä olo; mitä nyt?

No, vuodenvaihteen jälkeen paluu kässärin pariin odottaa. Siihen asti voi vaikka keskittyä joulun odotukseen ja kaikkeen ihan muuhun. Vaikka elämiseen, joka houkuttelee pitkällisen ja varsinkin loppuvaiheessa hyvin intensiivisen kirjoitusrupeaman jälkeen.

Nyt kaapimaan kaappien kätköistä jotain mistä tehdä ruokaa. Viikonloppu oltiin poissa kotoa enkä ole käynyt edes kaupassa. Olen vain kirjoittanut....ja kirjoittanut.

Mutta nyt. Paluu arkeen. Lapset tappelevat.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta