Joulumieli...

...tai sen puuttuminen on päivän sana, tai viikon tai kuukauden.
En itse asiassa ole koskaan ollut mikään erityinen jouluihminen. Joulu on minulle kyllä tärkeä sanomansa vuoksi, Jeesuksen syntymän juhlaa, mutta se kaikki muu siinä ympärillä on yhtä tuskaa.
Mutta ehkä se helpottaa vielä.
Viikon alkaessa stressikäyrä oli kyllä uskomattoman korkealla ja tuntui ettei aika riitä, eikä hermot eikä mikään muukaan. Mutta kummasti lahjat on vähitellen ostettu eikä elämää ole tarvinnut mennä eteenpäin sentään ihan minuuttiaikataululla.
Ja onhan viikossa ollut stressistä huolimatta mukaviakin hetkiä. Maanantaina ajeltiin miehen kanssa kaksin kaksisataa suuntaan ja takaisin, nautittiin hiljaisesta autosta ja siitä että oltiin kahdestaan. Koska sitä tapahtuu todella harvoin.
Tiistaina pikkuveli piipahti meillä, keskiviikkona toinen kummityttöni perheineen. Tänään ajelin Espooseen ystäväni luokse joulutervehdyksen ja venäläisen kummityttöni joulupakettia viemään ja huomenna vielä ystäväni tulee lastensa kanssa meille iltapäiväksi.
Vielä pitäisi pakata, sillä lauantaina esikoisen joulujuhlan jälkeen suuntaamme auton kohti Keski-Suomea. Olemme täksi jouluksi selkeästi lapsuuden perheeni kanssa muuntautuneet kiertäväksi näytttelijäseurueeksi, sillä lauantaina meidät löytää Jyväskylästä kongolaisten maahanmuuttajien joulujuhlasta jouluevankeliumia esittämästä ja aattona olemme Iso Kirja -opiston joulussa mukana ja esitämme siellä kirjoittamani joulunäytelmän.


Ja kaikesta stressistä huolimatta olen ainakin yrittänyt luoda joulun tunnelmaa meille. Jouluradio on soinut ahkerasti, varsinkin jouluisten askareiden, kuten korttien askartelemisen taustalla. Innostuin itsekin hieman näpertelemään, joten löytyi sitä joulumieltä ainakin jonkin verran.


Ja kahden nuorimmaisen kanssa olemme vähitellen askarrelleet joulun seimiasetelmaa. Tallia ja enkeleitä ja eläimiä löytyy, paimenia, lampaita ja itämaantietäjiä myös. Ja tietenkin itse päähenkilö, Jeesus-vauva seimessään. Tätäkin on ollut mukava tehdä, innostuin itsekin osa kaksi ;)

Kyllä se joulu tulee ja tiedän että joulumieli laskeutuu myös minun stressaantuneeseen olemukseeni ja ylikierroksilla käyvien aivojenikin pelastukseksi.
Ja ehkä se että ollaan poissa kotoa on ollut nappivalinta ja luulen että kunhan aatto on ovella minäkin olen jo jouluisella mielellä...

Onneksi lahjat on kaikkinensa jo paketoitu, ukkokullalle kyllä pitäisi jotain vielä kyllä itse asiassa hankkia. Mutta muuten.
Joten tänään ajattelin pakata reissua varten laukkuja jo, niin ei tarvitse huomenna illalla niitä alkaa pohtia.

Että joulumieli, tule vain. Lupaan yrittää!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

Joskus unelmat muuttuvat.

Kysymyksiä ja vastauksia...