Haparointia.



Voi sitä melkein jo sanoa talveksi.


Eilisissä tanssitreeneissä meitä oli enää kolme, viikko sitten oli viisi. Alunperin esityksessä meitä piti olla kahdeksan. Saas nähdä millä kokoonpanolla ollaan näytöksessä...
Kulutin melkein tunnin etsimällä netistä juuri sitä tiettyä versiota l'oiseau et l'enfant -biisistä, sitä joka meillä on musiikkina. Mutta enpä löytänyt.
Kun olisin halunnut kokeilla koreografiaa, että muistaisinko sen. (neljä poissa oltua kertaa tekee tehtävänsä...) Mutta on paha yrittää tanssia sellaisen tahdissa, joka on nopeampi tai muuten vain erilainen.
Että se siitä.
Perfektionisti minussa olisi halunnut harjoitella, hioa hieman kuvioita, mutta not gonna happen.
Tämä jos mikä on sitä omalta mukavuusalueeltaan poistumista. Mennä nyt esiintymään oikeasti melko suuren yleisön eteen vaikka se on omalta osaltani kyllä niin keskeneräistä.
Että osaisi olla välittämättä mahdollisista epäonnistumisista, siitä ettei osaa täydellisesti. Että menee ja tanssii vain. Antaa sen viedä.
Joskus helpommin sanottu kuin tehty...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta