Vielä kerran joulu.

...vaikka täällä blogissa ei tuota joulua ole niin paljoa esillä ollut kuin muualla, sillä kuten blogia viime aikoina lukeneet ovat ehkä huomanneet, joulutunnelma on tältä kirjailijalta ollut hukassa...eikä se oikeastaan löytynyt täysin koko joulun aikana. Mutta joulu tuli vietettyä ja se oli loppujen lopuksi myös ihan mukava joulu. Puuttuneesta omasta joulutunnelmasta huolimatta.

Vaikka joulu oikeastaan oli kaikkea muuta kuin perinteinen joulu, niin se oli hyvä joulu silti.
Täällä meillä kotona joulun laitto oli melko minimalistista, vaikkakin jouluvaloja ja kynttilöitä olikin ruhtinaalisesti. Mutta kuusta ei ollut eikä jouluruokiakaan, sillä emme olleet joulun pyhiä kotosalla.

Pikkuisen flunssa tuntui tekevän tuloaan pitkin viikkoa ennen joulua, mutta jouluna se sitten iski päälle täydellä teholla. Siitäkin huolimatta olin olin pääenkeli ja kertoja kongolaisten maahanmuuttajien joulujuhlassa Jyväskylässä. Melkoisen enkelikuoron sain taakseni ja mukavaa oli. Maiston myös kalanpäätä ja kaikkea muutakin erikoista...

Jaksoin vielä viimeiset joulushoppailut ja vedin joulunäytelmämme kenraaliharkatkin vielä, vaikka ääni teki jo lähtöään. Löysin itsestäni sisäisen ohjaajani ja se oli kyllä huippukokemus. Ja nautin siitä.
Ja sitten olinkin kuumeessa ja ääni katosi melkein kokonaan. Mutta lepäsin siis. Ja lepäsin paljon.

Joulun yksi parhaimmista asioista oli se, että maksoimme Iso Kirja -opistolle ja kävimme siellä syömässä jouluruokamme. Ei tarvinnut itse tehdä mitään muuta kuin kävellä valmiiseen pöytään, sai syödä herkullisia ruokia ja mikä parasta, joulun jälkeen jääkaapissa ei ollut laatikoita odottamassa vaan aaton jälkeen sai siirtyä tavalliseen ruokaan samoin tein. Ei siis jouluähkyä. Paitsi ehkä suklaasta...

Ja kuumetta oli muinakin päivinä, eli olen siis levännyt. Makoillut välillä lattialla oman ja siskon tytön kanssa poneilla leikkimässä tai sitten puhelin kourassa sohvalla tai muuten vain jossain jumittaen.

Joskus kroppa siis tekee tenän, pakottaa pysähtymään, pakottaa lepäämään jos ei muuten tajua. Sillä vasta nyt kun olemme palanneet kotiin ja oma olokin alkaa vähitelle kohentua, huomaan kuinka väsynyt olen koko syksyn ollut. Sillä alan vähitellen saada pirteyteni takaisin, tunnen itseni pitkästä aikaa energiseksi ja olen innostunut asioista. Sitä ei ole tapahtunut hetkeen aikaan.

Minulle joulu siis oli rauhoittumisen aikaa, sillä muutakaan ei jaksanut.
Mutta se oli hyvä joulu niin.

Ja ehkä joulu on nyt ohi vähitellen myös täältä blogista, sillä ajatuksissa se on jo jäänyt taakse. Nyt lähdetäänkin kohti uutta vuotta ja sen mukanaan tuomia haasteita ja seikkailuja!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta