Aika hiljentyä.

Alkaa olla takki aika pitkälti tyhjä. 
Jokseenkin toiminnantäyteisen viikon jälkeen kaikkensa antanut olo.
Juuri paketoin viimeiset lahjat, olen pakannut reissuun tarvittavia vaatteita ja muita, miettinyt huomisen karua aikataulua ja onneksi myös nauttinyt ystävän seurasta puolet päivästä.

Mutta sanotaanko näin, että tänä jouluna olen niin iloinen siitä että pääsen valmiiden ruokapatojen äärelle, syömään toisten tekemää ruokaa ja nauttimaan siitä ettei tänä jouluna tarvitse tehdä mitään.

Pakkaan mukaan tietokoneen, vaikka en tiedä teenkö sillä yhtään mitään, kirjan, vaikka sekin saattaa jäädä lukematta. Virkkuukoukkua ja lankaa harkitsen, mutta vaikka isoäidin neliöt saivatkin minut koukuttumaan, niin en tiedä jaksanko tehdä edes niitä.

Mutta onneksi kaikesta selviää hengissä. Elämästä ja joulustakin. Ja ehkä tämä superstressi helpottaa kun on  hetken aikaa poissa kotoa. Jollain keinolla tämä pitkittyneen stressitilan aiheuttama superjouluahdistus pitäisi saada pois.
Jos vaikka lepäämällä.

Mutta se mikä on piristänyt mieltä kuluneen viikon aikana, on ollut tiistaina saapunut paketti ja ennen kaikkea villasukat ja kirje, jotka sieltä paljastuivat. Nyt kelpaa vetää sukat jalkaan ja miten joku olikin tiennyt että olen salaa toivonut pitkiä villasukkia, jotka näkyisivät hienosti vielä korkeavartisten saappaidenkin uumenista. Jos niitä sinänsä raaskin käyttää muualla kuin sisällä ;)


Luulenpa, että tänä jouluna on aika hiljentyä.
Hiljentyä joulun sanoman äärelle, mutta hiljentyä myös kaikesta arjesta, 
kiireestä ja sen sellaisesta.
Hiljentää hieman tahtia ja olla vain.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta