Hyvästit vuodelle 2013!

Tapahtumarikas vuosi, iloineen ja suruineen. Ei kai ihme että välillä olen ollut väsynyt. Mutta tällaisen vuoden jälkeen tietää todella eläneensä, sillä myös ne pimeät laaksot, joiden kautta välillä pitää kulkea ovat osa elämää. Ja elämän räsymattoon tarvitaan myös niitä tummempia sävyjä. Niiden kautta kirkkaat värit saavat uuden merkityksen.

Tänä vuonna siis:

- Sain kuulla pikkuveljeni sairastuneen vakavasti. Huoli oli suuri.
- Opiskelin kirjoittamisen aineopintojen ohella myös kasvatustieteiden perusopinnot. Yhdistelmä oli työläs, erittäin työläs.
- Työstin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni valmiiksi.
- Ensimmäinen romaanini julkaistiin.
- Muutimme taas kerran.
- Isäni sairastui vakavasti ja lähtö oli jo lähellä. Huoli oli suuri, mutta lopulta kaikki kääntyi parhain päin ja isä on entistä paremmassa kunnossa. Enkä tiedä miten olisin selvinnyt jos olisi käynyt toisin...
- Paappani sairastui vakavasti eikä ollut varmaa selviääkö. Selvisi ja olen siitä niin iloinen.
- Saimme kuulla että ulkomaankomennus onnistuisi, asiat lähtivät rullaamaan.
- Miehellä ei ollut kesälomaa koska päätimme säästää sen ulkomaille muuttoa varten, joten reissasin lasten kanssa yksin. Olin aika väsynyt.
- Koulujen alkaessa keskimmäisen kiusaaminen jatkui. Olimme hyvin väsyneitä tilanteeseen.
- Joskus unelmat murskaantuvat ja matto vedetään jalkojen alta. Ulkomaille muutto peruuntui, prosessi loppui kuin seinään. Turha kai sanoa että pettymys oli suuri. Suurempi kuin suuri.
- Parisuhdetta on työstetty enemmän ja vähemmän, mutta rakkaus syvenee ja menemme yhdessä eteenpäin. Se on tärkeintä.
- Päätimme lähteä ulkomaille silti. Pitämättömät kesälomat käyttöön ja varasimme matkat toiselle puolelle maapalloa. Viisi viikkoa Uudessa-Seelannissa ja Australiassa koko perheenä oli vuoden kohokohta. Näimme ja koimme niin paljon, saimme ladata akkujamme ja nauttia yhdessäolosta.
- Yksi unelmista toteutui, kun Melbournessa kävimme Hillsong-seurakunnassa.
- Suomeen paluu pimeyteen ja kylmyyteen oli ankea. Ja keskimmäisen kiusaaminen koulussa jatkui. Teimme yhden elämämme parhaimmista päätöksistä ja otimme pojan kotikouluun. Tilanne helpottui.
- Lapset saivat kaksi uutta serkkua.
- Olen yrittänyt hoitaa loppuja kirjoittamisen opintoja kasaan. Hitaasti mutta varmasti.
- Olen työstänyt toista romaanikäsikirjoitustani.
- Olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä.
- Vanhat ystävät ovat tulleet entistä rakkaimmiksi.

Enkä tiedä mitä kaikkea jäi kirjoittamatta.

Kulunut vuosi on sisältänyt paljon huolta ja murhetta, surua ja pettymyksiä. Nyt päättyvä vuosi on ollut yksi elämäni raskaimmista vuosista.
Mutta onneksi vuodessa on ollut niitä valonpilkahduksiakin, naurua, iloa, aurinkoa, perhe ja ystäviä.
Ja kaiken tämän lisäksi Taivaallinen Isä, joka on kantanut kaiken läpi.

Mutta olen onnellinen siitä, että vuosi vaihtuu ja tämän vanhan voi jättää taakseen...ja toivon, että tuleva vuosi toisi mukanaan enemmän iloa ja naurua kuin surua ja murheita. Toivon, että vertaisin itseäni vähemmän muihin, hyväksyisin itseni tällaisena kuin olen. Toivon että osaisin olla itselleni armollisempi, vaatisin itseltäni hieman vähemmän. Toivon että näkisin asioista enemmän hyviä kuin huonoja puolia, että osaisin iloita myös sadesäästä, että voisin tanssia läpi myrskyjen.

Ennen kaikkea toivon, että osaan ottaa tulevan vuoden haasteineen, iloineen ja suruineen vastaan sellaisena kuin se tulee, olla avoimena uusille asioille ja luottaa siihen, että minun Taivaallinen Isäni kantaa minut läpi tulevastakin vuodesta, tuo se mukanaan mitä tahansa!

Hyvää alkavaa vuotta teille aivan jokaiselle!


Uusi-Seelanti. Vapaa ja onnellinen.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta